Arvio: Sielunvaellus erämaassa

ELOKUVAT The Revenant tuo eteemme paitsi myyttisen westernin myös lähes yliaistillisen luontokokemuksen.

The Revenant kuvaa perinteisen seikkailun lisäksi ennen muuta inhimillisen selviytymisen äärirajoja ja paikoin absurdia julmuutta. Pääosan näyttelee Leonardo DiCaprio. Twentieth Century Fox Film Corporation

Jarmo Valkola

The Revenant näyttää Oscarien arvoiselta elokuvalta. Meksikolaissyntyisen Alejandro González Iñárritun ohjauksessa on klassisen selviytymistarinan elementtejä ja taiteellisesti se yltää voimakkaan aistikokemuksen asteille. Iñárritu puhdisti Oscar-pöydän viime vuonna taidokkaalla Birdman-teoksellaan ja tänä vuonna The Revenant uhkaa toistaa saman.

Tarina sijoittuu 1820-luvulle, uudisraivaajien maailmaan. Leonardo DiCaprio tulkitsee Hugh Glass -nimistä turkismetsästäjää ja opasta, joka sinnittelee Etelä-Dakotan, Nebraskan ja Missouri-joen laajoissa erämaissa. Olosuhteet ovat monella tapaa äärimmäiset ja elokuva alkaa Arikara-intiaanien yllättävällä hyökkäyksellä turkismetsästäjien leiriin.

Hugh Glass johdattaa jäljelle jääneet pakomatkalle läpi valtavien metsäalueiden. Domhnall Gleesonin esittämä kapteeni Harvey johtaa osastoa, jossa ovat mukana palkkioita hamuava ja muiden ratkaisuja alituiseen epäilevä John Fitzgerald (Tom Hardy), Bridger (Will Poulter) ja Glassin poika Hawk (Forrest Goodluck).

Myöhemmin tilanteet kärjistyvät ja tapahtumien lanka jännittyy, kun Hugh Glass joutuu karhun raatelemaksi ja häntä kannetaan aina lumisten vuorten juurelle, jonne hän, Fitgerald, Hawk Glass ja Bridger jäävät.

Elokuvakokemukseen on saatu jännitteistä syvyyttä."

Iñárritun ja Mark L. Smithin käsikirjoitus pohjautuu osittain Michael Punken vuonna 2002 ilmestyneeseen romaaniin The Revenant: A Novel of Revenge Tarinassa on keskeisten ideoidensa osalta yhtymäkohtia vuonna 1971 valmistuneelle Mies erämaasta -teokselle, jonka pääosassa nähtiin Richard Harris Iñárritun (Babel, 21 grammaa) ohjaus ottaa kuitenkin historiallisia vapauksia ja tavoittelee kokonaan erilaisia sfäärejä.

Elokuvan kerrontaan kuuluvat olennaisina Glassin kokemat hallusinaatiot, välkkyvän idealistiset ja shamanistisen unimaiset näyt, joiden myötä palataan menneisyyteen, elämään intiaanien parissa, vaimoon (Grace Dove) ja myöhemmin syntyvään Hawkiin. Isän ja pojan suhde on äärimmäisen herkkä ja kiintynyt.

The Revenant kuvaa perinteisen seikkailun lisäksi ennen muuta inhimillisen selviytymisen äärirajoja ja paikoin absurdia julmuutta. Elokuvan nimi viittaa traumaattiseen kostoon ja aavemaisen, rauhattoman sielun vaellukseen. Kaiken tuskan ja armottoman kärsimyksen ohella kerronta luo eteemme lähes yliaistillisen tilan ja paikan tunnun. Luonnon elementtien korostunut läsnäolo tuo puhdaspiirteisyyttä elokuvan visuaaliseen hahmotukseen.

Emmanuel Lubezkin upeasti luonnonvaloa hyödyntävä kuvaus tenhoaa erityisesti. Maisemallinen vaikuttavuus toteutuu parhaiten pitkissä, loputonta erämaata ja jokien suistoja näyttävissä otoksissa. Elokuvakokemukseen on saatu jännitteistä syvyyttä. DiCaprion tulkinnan draamallinen mietteliäisyys ja äänen rahisevuus jää mieleen samoin kuin RyuichiSakamoton herätteinen musiikki.

Näissä hetkissä The Revenant kohoaa tavanomaisten westernien yläpuolelle, tavoitellen sellaista myyttisyyttä ja magiikkaa, joka aiemmin on yhdistetty lähinnä John Fordin (Hyökkäys erämaassa, Etsijät, Cheyenne), Howard Hawksin (Rio Bravo) ja Anthony Mannin (Maa vuorten takana) kaltaisten ohjaajien teoksiin.

* * * * *