Tuumittua: Aina ei auta edes ennakointi liikenteessä

Vesa Valtonen

Vesa Valtonen

Oikein valitut jalkineet vähentävät liukastumisvaaraa talven tullessa. Poliisi turvaa liikennettä koulujen alkaessa. Operaatio Lumihiutale auttaa joulun ajan liikenteessä.

Tällaiset otsikot toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Hyvä niin – uusia sukupolvia kasvaa koko ajan.

Tänä kesänä alkoi hivenen uudenlainen aika liikenteessä kun liikennetapahtumien ennakointi tuli virallisestikin jokaisen tielläliikkujan velvollisuudeksi.

Yksi tärkeä osa ennakointia on ajokaluston pitäminen sellaisessa kunnossa, että siitä ei koidu haittaa ja ylenpalttista vaivaa itselle tai muille.

Tätä pohtiessani palautui mieleen muutamia käyttökulkineideni yllättäviä seisomalakkoja.

Bensavehkeessä moottori yleensä hyrisee miellyttävästi jos se saa sopivasti annosteltuna ilmaa, bensaa ja sähköä.

Kyllä Mies itse autonsa huoltaa ja korjaa.

Joskus kone kyllä starttaa, mutta mitään sen kummempaa ei sitten tapahdukaan.

Jos on yksin liikkeellä ja sytytystulpparivistö(t) on vaikeassa paikassa niin kipinän tsekkaus saattaa olla haasteellista, ainakin päivänvalossa.

Yhden jos toisenkin kerran olen seisomalakkolaisen auton kanssa joutunut säntillisistä huoltotoimista huolimatta kesken matkan hankkimaan uutta puolaa, uusia tulpanjohtoja ja sytytystulppia.

Ei ole koskaan näiden ruuvailu tienposkessa auttanut. Ensimmäisellä kerralla yllättävä apu tuli kun suutuspäissäni paiskasin hanskalokeron luukun kiinni.

Kas, auto lähtikin käyntiin. Syynä oli auton hanskalokeroissa olleiden "aivojen" johtokamman löystyminen. Suuttumus toi kosketuksen. Ei muuta kuin jousi kiinni ja matkaan.

Toisessa kulkineessa en löytänyt mistään sitä boxia. Aikani kun rävelsin niin se löytyihän se lopulta kuskin puolen umpion alta. Internetin ihmeellisestä maailmasta ei ollut apua.

Suunnittelija edusti ranskalaista koulukuntaa kyseisen ajoneuvon hituvirtaisten sähkövimpaimien ripottelussa suurehkoon moottoritilaan.

Kuulun koulukuntaan "Kyllä Mies itse autonsa huoltaa ja korjaa". (Sikäli kuin pystyy ja viitsii.)

Viime lauantaina ajoneuvooni tunkeutui tekninen valtava epätietoisuus ja äärimmäinen huolestuneisuus.

Ajelin kaikessa rauhassa kakkostietä kohti kotia. Taustalta alkoi kuulua vaimea hurina, joka hiljalleen koveni jyrinäksi.

Olin jo haistavinani jumiutuneen jarrusatulan aiheuttaman tuoksun ja sen jälkeen näin sieluni silmin kun poltin sormeni kokeillessani laakerivian takia kuumentunutta pyörännapaa.

Jyrinän ääni vain kasvoi. Oli pakko pysähtyä bussipysäkille tutkimaan vikaa. Avasin oven – ja yläpuolella lensi jyrisevä DC-3.

Sitä en arvannut ennakoida.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.