Pieniä salaisuuksia ja hämärän hetkiä – Tuula Tannerin öljymaalauksia näyttelyssä

Tuula Tanner ja kaksi kokonaan erilaista öljyvärityyliä. Suurin osa näyttelystä on perinteisiä, tummia asetelmia, mutta tänä vuonna hän on luonut myös värien heleyttä uhkuvaa maisemaa. Helena Soinio

Helena Soinio

Galleria Vikholmissa Lohjalla on esillä vihtiläisen Tuula Tannerin (s.1944) näyttely, jossa on esillä 17 öljyvärimaalausta.

Tannerille tunnusomainen, poikkeuksellisen tummasävyinen värimaisema jatkuu tässäkin näyttelyssä. Pääosa teoksista on asetelmia, mukana myös pari maisemaa.

– Sieluni oikein hyrisee, kun saan tehdä tosi tummaa. Pidän tummista väreistä, niissä on tosi kauniita sävyjä. Valo ja varjo kiinnostaa, hän sanoo.

Tämä maalari kuuluu niihin, jotka tutkailevat loputtomiin periaatteessa samaa ideaa varioiden sitä erilaisin muunnelmin. Maalauksissa on yleensä vanhoja, kauniita astioita kuten maitokannu tai kukkavaasi, sekä kukkia ja jokin muu hieman arvoituksellinen esine.

Tämä muu esine on useinkin jotakin, mikä liittyy kirjoittamiseen. Maalauksissa on esimerkiksi käsinkirjoitettu viesti tai pelkkä tyhjä paperilappu ja lyijykynä, jopa vain pelkkä kynä kuin heikkona ajatuksena, että pitäisikö kirjoittaa.

Tanner luo punertavaa, ruskehtavaa ja sinertävää hämärää, ja jokaisessa työssä on myös huolella maalattu varjo, joka tekee maalauksen kohteen elävämmän näköiseksi.

Jotain saattaa kuitenkin olla tapahtumassa hänen väriskaalalleen, koska keskellä näyttelyä on aivan erilainen uusi työ.

Heleä maisemakuva Kevättulvia on näyttelyn paras ja osoittaa, että Tannerin pensselistä irtoaa myös taitavaa, keveää pilviharsoa ja veden valoa.

Toinen hieno työ on Oi katso mikä aamu, yön varjot häviää.

Kolme pientä rakennusta seisoo ryhdikkäinä paksussa harmaassa sumussa, kuin vedessä.

Tanner osaa maalata, ja hän uskaltaa heittää varsin pehmeää sivellintyötä. Valon käsittely onkin hänellä erityinen vahvuus, vaikka asetelmista ei aina sitä voikaan aavistaa.

Hän on etupäässä itseoppinut maalari, mutta opiskellut nuorena mm. Vapaassa taidekoulussa sekä opettanut maalaamista Kotkan työväenopistossa. Ammatiltaan hän on yllättäen diplomikosmetologi.

– Olisin halunnut Ateneumiin opiskelemaan, mutta vanhempani eivät sitä ajatusta arvostaneet. Menin sitten opiskelemaan kosmetologiksi. Vasta myöhemmin äitini myönsi, että minun olisi sittenkin pitänyt päästä taidealalle.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut