”Kirjassa näkyy historian havina” – Vihdin museon näyttelyn teemana ovat kirjat ja niiden omistajuus
Ida Kratz syntyi Selissä vuonna 1876. Kun hän oli kuusivuotias, perhe muutti äidin kotikylään Vihtijärvelle. Idan sisarukset kuolivat kaikki pieninä ja sitten kuolivat peräjälkeen myös hänen vanhempansa.
Vanhempien kuoltua Ida meni naimisiin räätäli Kustaa Halénin kanssa ja seuraavana vuonna pariskunta sai pojan. Murheet kuitenkin jatkuivat, sillä vauva kuoli vain puolivuotiaana.
Vuotta myöhemmin Ida itse menehtyi keuhkotautiin, 23-vuotiaana.
– Hänen elämänsä oli surullinen tarina, Vihdin museon museoamanuenssi Matti Mäki sanoo. – Nuorena kuollut muonamiehen tytär, räätälin vaimo. Tästä ihmisestä ei ole paljon jäänyt konkreettisia merkkejä.
Jotakin kuitenkin on jäänyt. Ida nimittäin omisti kirjan Ihmisen Sydämen kuvaus 10:stä kuvasta, jotka selittää sen Sisällistä Tilaa. Nyt tuo kirja on esillä Vihdin museon pääkirjastolle pystyttämässä näyttelyssä, jonka nimi on Kenelle kirja kuuluu.
– Näyttelyn perusta ovat vanhat kirjat ja niiden omistajat, kertoo museoamanuenssi Mäki.
Esillä on tavallisten vihtiläisten kirjoja 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Kirjojen omistajista kerrotaan lyhyissä teksteissä.
– Hauska ajatella, missä kaikkialla nämä kirjat ovat olleet ja mitä nähneet. Fyysinen esine on ollut oikeasti mukana ihmisen elämän tapahtumissa. Se on pysäyttävä ajatus.
Mäki toteaa, että arjen käyttöesineisiin on harvoin merkitty omistajan nimeä. Kirjojen arvostuksesta kertoo, että niihin sen sijaan ovat omistajat kirjoittaneet nimensä – vaikka vähäisinkin taidoin.
Mäki sanoo kirjan olevan juuri siksi kiitollinen museoesine, että nimi auttaa selvittämään menneisyyttä.
Näyttelyä varten Mäki tutki uutterasti museon arkistoja ja kirkonkirjoja. Hän sanoo, että helpointa oli jäljittää omistajia, joiden kirjoihin oli merkitty epätavallinen nimi tai tarkka asuinpaikka.
Näyttelyyn valikoitui kaksikymmentä kirjaa, joiden entisistä omistajista löytyi tietoja.
Näyttelyn vanhin kirja on paksu Raamattu.
Kyseessä on vuoden 1776 raamatunkäännös, mutta Matti Mäki kertoo, että tarkkaa painovuotta ei tiedetä, koska kansi ja muutama ensimmäinen sivu on repeytynyt pois. Takakansi on nahalla päällystettyä puuta.
– Kirja on jo ulkonäöltään kunnioitettava. Siinä näkyy historian havina, Mäki miettii ja kertoo kirjan kuuluneen vuonna 1748 syntyneelle rusthollari Johan Hacklinille.
– Varakkaan rusthollarin arvokas Raamattu on myöhemmin ilmeisesti joutunut huutokaupattavaksi ja päätynyt selkiläisen sepän mökkiin, Mäki kertoo.
Raamatun toinen omistaja oli vuodesta 1828 lähtien Agneta Johanintytär, joka oli naimisissa seppä Grönroosin kanssa. Agneta joutui 85-vuotiaana Pääkslahden vaivaistaloon ja kuoli seuraavana vuonna.
Näyttelyssä on esillä myös muun muassa Ridalin tilan isännän Johan Lindénin Bibliska Historier ur Gamla och Nya Testament.
– Hän piti vaimonsa Alexandran kanssa Nummela-nimistä kestikievaria, joka antoi nimen Nummelalle, Mäki kertoo. Kestikievari oli ensimmäinen rakennus nykyisen Nummelan keskustan alueella.
Nykyisen Vihdin pääkirjaston paikalla puolestaan oli aikanaan Louhen perheen talo, Kanervala.Vuonna 1918 sisällissodan jälkeen Suomenlinnan vankileirillä kuolleen räätäli Heikki Louhen evankelinen viikkolehti on myös esillä Kenelle kirja kuuluu -näyttelyssä.
Suurin osa näyttelyssä esillä olevista kirjoista on hengellisiä, eivät kuitenkaan kaikki. Esillä on myös esimerkiksi ruotsin kielen oppikirja.
Vihdin museon Kenelle kirja kuuluu -näyttely on esillä 27.11. saakka Vihdin pääkirjastossa (Pisteenkaari 9, Nummela). Näyttelyyn voi tutustua kirjaston aukioloaikoina.
Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.
