Takavuosien kampanja ”Maaseutua ei voi tuoda” on Herrakunnalla, kuten monessa muussakin kylässä, otettu tosissaan.
Se on merkinnyt kulttuuriympäristön: maiseman, rakennuksien, historian vaalimista ja ylläpitoa. Juhlapuheilla ei tässäkään asiassa pitkälle pääse. Tekoja tarvitaan.
Maaseudussa ei ole mitään ”tuomista”, jos omat asiat ovat rempallaan.
Herrakunnan kyläyhdistyksen toiminnassa tämä on merkinnyt ennen muuta oman Herrakuntatalon ja sen ympäristön kunnostusta ja ylläpitoa.
Kaupunkien niin hanakasti maaseudulle tyrkyttämää elinvoimaa ei tänne tarvitse tuoda. Se on jo täällä.
-Jos kyläkoulut ja kylätalot menetetään, menetetään myös iso osa maaseudun ilmettä ja hyvinvointia. Niistä täytyy pitää huolta, tuumaavat kyläläiset, jotka ovat käväisseet katsastamassa juuri valmistunutta ikkunoiden maalausurakkaa ja pihamaalle ilmestynyttä uutta kotaa.
Herrakuntatalon tämänkertainen peruskorjausurakka saatiin on saatu valmiiksi. Vain ikkunalistojen uusiminen ja maalaus jäivät ajan puutteen vuoksi ensi kevääseen.
Urakan aikataulu venyi parilla vuodella, koska maalausurakan ensimmäisellä kerralla voittanut ja urakkasopimuksen allekirjoittanut maalausurakoitsija ei suostunut lukuisista yrityksistä huolimatta ja syytä ilmoittamatta koskaan tulemaan edes paikalle.
Uuden urakoitsijan maalausliike Asko Anttilan kanssa työ sujui sutjakkaasti ja jopa vuoden etuajassa.
Urakan aikana maalattiin kylätalon peltikatto ja etelänpuoleiset, yli 60 ikkunanpuitetta, sisä- ja ulkopuolelta alkuperäiseen asuunsa.
Alkuperäisen korjaussuunnitelman lisäksi myös pohjaviemärit jouduttiin niiden romahdettua osittain kokonaan uusimaan ja loppuosa pinnoittamaan sukittamalla.
Kyläyhdistyksen budjetissa melko mittavan urakan kokonaiskustannukset nousivat yli 49 000 euron. Ykkösakseli myönsi hankkeeseen tukea noin 20 000 euroa.
Talkootunteja kertyi niitäkin tällä erää yli 500.
-Ilman Ykkösakselin kautta saatua tukea lähemmäs viidenkymmenen tuhannen euron remppa ei kyllä olisi ollut mitenkään mahdollista. On siinä nytkin tekemistä, yhdistyksen taloudenhoitaja Esko Karkkulainen pohtii.
Tuuhean tammen varjossa ja risuaidan suojissa arvokkaasti vanhentunut yli 80-vuotias Herrakuntatalo on osa Uudenmaan kulttuurimaisemaa ja Eteläsuomen museoviraston arkkitehtonisesti arvokkaiden rakennusten suojelulistalla.
Katon värin vaihtaminen harmaasta paremmin maisemaan sopivaksi mustaksi vaatikin museoviraston hyväksynnän. Vain muutaman ikkunan alaosan tippalistan uusimiseen puusepällä ei lupaa tarvinnut kysellä.
Asko Anttilalla työskentelevän maalarin Mika Ukkosen mukaan vanhojen säilyneiden ikkunoiden kunnostus on mielenkiintoista ja mukavampaa kuin vähän yksitoikkoiseksi usein jäävissä uudiskohteiden maalauksessa.
-Hyvin ovat ikkunanpuitteet kestäneet. Vanha puu on edelleen erittäin kovaa. Messinkiruuvikin meni vanhaan puuhun ruuvatessa mutkalle. Uuteen puuhun ruuvit upposivat helposti, Ukkonen kertoi uuden ja vanhan puulaadun eroista.
