Itsenäisyyspäivä: Aira Samulinin mielestä nyt tarvitaan sotavuosilta tuttua sisua

Hyrsylän Mutkan emäntä, tanssinopettaja ja yrittäjä Aira Samulin sai marraskuussa mieluisia uutisia: Lotta Svärd Säätiö oli myöntänyt hänelle Vuoden Lotta 2021 -tunnustuksen.

Isänmaallisuutensa Samulin on imenyt jo äidinmaidosta. Itsenäisyyspäivä onkin hänelle juhlien juhla, juhla numero 1.

– Isänmaa ja äidinkieli, miten pyhiä asioita ne ovatkaan! Siinä on meidän voimavaramme kaiken pahuuden keskellä, Samulin tiivistää.

Koronaviruksen moukaroidessa maata tarvitaan Samulinin mielestä enemmän kuin pitkään aikaan sotavuosilta tuttua suomalaista sisua ja yhteen hiileen puhaltamista.

– Sota-aikana oli lähdettävä evakkoon ja juostava pommisuojiin, nyt pitää pysytellä kotona ja huolehdittava omasta ja sitä kautta myös muiden turvallisuudesta. Sodassa tapettiin nuoret miehet rintamalla, nyt tulilinjalla on hoitohenkilöstö ja vaaravyöhykkeessä ikäihmiset.

Aira Samulin syntyi Raja-Karjalan Hyrsylän mutkaan vuonna 1927. Isä Viktor Suvio oli rajavartiostossa vääpelinä, äiti Anna-Liisa Suvio oli aktiivinen lotta.

Siinä oli sota ja rauha.

– Rajavartiostossa liehui aina Suomen lippu. Minulla oli lapsena tunne kuin koko meidän perhe olisi kääriytynyt siihen lippuun.

Aira Samulinin äiti perusti rajaseudulle lottaosastoja kymmeneen eri kylään ja toimi niissä kaikissa puheenjohtajana. Hän järjesti iltamia ja ompeluiltoja, opetti kansantanhuja, näyttelemistä ja laulamista.

Tytär kulki äitinsä mukana lottailloissa syntymästään asti. Virallisesti Aira Samulin liittyi pikkulottiin 8-vuotiaana, eli heti, kun se oli mahdollista. Lottien Kultaiset säännöt ovat painautuneet tulikirjaimin hänen mieleensä.

– Niihin äiti minut kasvatti. "Vain oikeamielisenä, puhtaana ja raittiina voit olla oikea lotta. Kunnioita edesmenneiden työtä, koska he ovat tehneet enemmän kuin me.", siteeraa Samulin.

Perhe asui samassa rakennuksessa sotilaiden kanssa. Samulin kertoo, että kun äiti ja isä lähtivät asioille, he jättivät Airan usein sotilaiden hoidettavaksi.

– Kun äitini odotti minua ja synnytys käynnistyi, isäni oli hiihtokilpailuissa. Isä oli kuitenkin sanonut varmuuden vuoksi sotilaille, että jos jotain tulee, heidän on autettava äitiä. Niin äitini oli koputtanut seinään sotilaille merkiksi ja sotilaat hakivat kylältä vanhan mummon, buabon auttamaan äitiä.

Viktor Suvio taisteli joukkueenjohtajana muun muassa Tolvajärven taisteluissa. Perhe oli evakossa Suonenjoella, jonne tuli ilmoitus isän kaatumisesta.

– Menimme äidin kanssa rautatieasemalle. Siellä oli asemarakennuksen edessä pitkä rivi puuarkkuja, mutta isän arkkua ei löytynyt. Äiti availi arkkuja, koska arveli, että nimet ovat menneet sekaisin. Isää emme kuitenkaan löytäneet.

Viktor Suvio oli elossa.

– Hän sai taisteluista viikon kuntoisuusloman ja tuli kotiin eräänä yönä. Luulin ensin isää haamuksi, sillä meillähän oli virallinen tieto isän kaatumisesta.

Muutama vuosi sitten Aira Samulin oli palaamassa Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilta. Juna pysähtyi tutulla Suonenjoen asemalla.

– Siellä, missä joskus näin rivin puisia ruumisarkkuja, näin nyt valtavasti mansikoita ja jättiläismäisiä mansikan kukkia. Näky oli niin voimakas, että kun sitä muistelen, vapisen vieläkin. Siinä oli sota ja rauha.

Hyrsylän mutkasta perhe muutti Helsinkiin, kun Aira Samulinin isä kaatui jatkosodan alussa 1941.

– Uhrit, joita tälle isänmaalle on annettu, ovat valtavia. Ihmiset ovat olleet valmiit uhraamaan kotinsa, terveytensä ja henkensä vapauden puolesta.

Kun Aira Samulin täytti 17 vuotta, hän siirtyi lotaksi ja aloitti työt Päämajan lääkintäosaston toimistossa. Kenttälotaksi hän ei nuoren ikänsä vuoksi päässyt.

– Olen ollut mukana sotilas- ja lottajutuissa koko elämäni. Kun lottajärjestöt piti lakkauttaa ja perinneyhdistys perustettiin, olin ensimmäisenä liittymässä sen jäseneksi. Sen jälkeen on taas toiminut lottana. Lottien kokouksissa pyrin edelleen aina pääsemään.