Lasimaljakossa ruskea lasihevonen. Se seisoo rusehtavien näkinkenkien päällä.
Tämä assemblaasi eli esinekollaasi on esillä pääkirjaston vitriinissä. Teoksen nimi on Myydään hevonen. Kengillä.
Nykytaiteilija ja aforistikko Minna-Karoliina Heinon uusimmassa näyttelyssä tärkeässä roolissa ovat esinekollaaseiden lisäksi niihin liittyvät tekstit, jotka löytyvät teosluettelosta.
– Teosluettelo on avain näyttelyyn. Se on tosi tärkeä ottaa mukaan teoksia katsoessaan, Heino sanookin.
Tekstit ovat lyhyitä ja tiiviitä, mutta täynnä merkityksiä – kuten aforistikolle sopii.
Teokset on koottu lasimaljakoihin, jotka asettavat rajat – niin teokselle kuin kuvaannollisesti keskustelulle, Heino sanoo.
– Samalla lasimaljakko symboloi haluamme pällistellä kaikenlaista.
Näyttelyssä pällisteltävää riittää, sillä asetelmissa on esillä tavaraa mustikanvarvuista tietokoneen näppäimiin ja muovikoruista torakoiden nahkoihin.
– Viime kesänä tein tosi ahkerasti taustatyötä näyttelyä varten, Heino kertoo ja sanoo, että esineyhdistelmien takana on paljon ajatustyötä – ja tavaroiden haeskelua. Hän kertoo etsineensä esineitä roskiksista ja kirpputoreilta.
– Lisäksi teoksissa on mukana tavaroita, jotka ovat minulle merkityksellisiä, mutta joista en tiedä, mitä niillä tekisin.
Heinon edellinen julkinen näyttely oli sekin pääkirjastossa Nummelassa. Tuolloin hän toi kirjastoon puun.
– Puussa olleet muovieläimet ovat mukana myös tässä näyttelyssä, Heino kertoo ja sanoo vanhan hyödyntämisen olevan itselleen tärkeää taiteilijana.
– Näyttelyssä nostan esiin erilaisia ongelmakohtia. Siinä on läpileikattuna koko yhteiskunta, Heino kertoo uusimmasta näyttelystään.
Hän itse pitääkin näyttelyään hyvin kantaaottavana. Teokset ovat syntyneet ajatuksista, jotka ovat vaivanneet hänen mieltään: – Tässä on nähtävillä itseäni jatkuvasti pohdituttavia asioita.
Yksi esimerkki tällaisesta asiasta on kohtaamisen tärkeys.
– Miksi on oletusarvo kohdata toinen ihminen, varsinkin vieras, kulmat kurtussa? Heino ihmettelee ja jatkaa esimerkiksi kiusaamistapauksiin viitaten: – Miksi arvostusta saa olemalla ikävä? Miksi ei arvostusta saa olemalla kiva ja mukava ja ystävällinen?
Minna-Karoliina Heino sanoo, että taiteen kuuluu tuoda esiin epäkohtia. Hän on kuitenkin halunnut tehdä näyttelystä samalla kertaa kauniin – se ei siis lyö ketään silmille eikä osoittele.
Hienovireisyys takaa taiteilijan mielestä sen, että näyttelyä voi katsoa kukin tavallaan: kauniina asetelmina tai kantaaottavina teoksina.
Minka Heinon näyttely on esillä lokakuun ajan pääkirjaston vitriineissä (Pisteenkaari 9, Nummela). Sitten se siirtyy marraskuuksi kirkonkylän kirjaston vitriineihin (Nietoinkuja 1, kirkonkylä).
3
