Vapaaehtoistyö tarjoaa elämyksiä, joita ei lomalla saa – Juha ja Kristiina Raumanen valokuvasivat villieläimiä Etelä-Afrikassa: "Joku voi ihmetellä, miksi maksaa näin paljon töiden tekemisestä"

Vapaaehtoistyö ulkomailla tarjoaa mahdollisuuden olla hyödyksi, mutta samalla se tarjoaa elämyksiä, joihin tavalliset lomamatkat eivät pysty.

– Ihan huikea kokemus! tiivistävät turkulaiset Juha ja KristiinaRaumanen

He palasivat kolme viikkoa sitten Etelä-Afrikasta, missä he olivat vapaaehtoisina Marakelen kansallispuistossa. Työrupeama kesti kaksi viikkoa ja oli heille ensimmäinen laatuaan.

Pariskunta työskenteli LEO Africa -vapaaehtoisprojektissa. Sen keskeisenä tehtävänä on luonnon monimuotoisuuden suojelu ja eläinten määrän, terveydentilan ja liikkuvuuden tarkkaileminen.

Tietoja kerätään esimerkiksi norsujen, buffaloiden, leijonien, leopardien, gepardien ja hyeenojen saalistamisesta ja ruokailemisesta.

Työhön kuuluu myös vieraslajien kitkemistä ja puiden suojaamista norsujen tuhoilta.

Raumaset viettivät suurimman osan päivistä Jeepissä eläimiä tarkkaillen ja valokuvaten. Yksi vapaaehtoinen toimi vuorollaan kirjurina, joka merkitsi nähdyt lajit ja yksilöt sekä ajat ja paikat muistiin.

Herätys oli aamuisin varttia yli neljä. Viiden aikoihin lähdettiin aamuajelulle, joka päättyi lounaaseen puoliltapäivin. Päivän kuumin aika, kello 13–15, oli varattu vapaa-ajalle. Iltapäiväajelu alkoi puoli neljältä ja kesti kello kahdeksalta alkavaan illalliseen asti.

– Päivät olivat pitkiä, ja yöunet jäivät lyhyiksi. Vaikka työ oli todella antoisaa ja mielenkiintoista, se oli myös raskasta, Kristiina Raumanen kertoo.

Joinakin päivinä ajelu vaihtui ”kotitöihin” eli ruoanlaitossa avustamiseen, siivoamiseen ja riistakamerakuvien purkamiseen.

Vapaaehtoisten tukikohtana oli talo aidatulla alueella. Kun ympärillä oli kansallispuisto villieläimineen, tukikohdasta ei saanut poistua omin päin.

– Se oli aluksi sokki. Että olimme tosiaan aitojen sisällä, eikä edes lenkille voinut lähteä. Liikkumattomuus olikin yksi isoimmista yllätyksistä, Kristiina Raumanen sanoo.

Iso osa vapaaehtoisista oli majoittunut saleihin, joista toinen oli miehille, toinen naisille. Raumasilla oli kuitenkin lisämaksusta oma huone, jossa oli myös suihku ja wc.

– Saimme paremmin aikaa olla omassa rauhassa, ja se tuli välillä tarpeeseen. Vapaa-ajalla lepäsimme mutta myös liikuimme sen, minkä voimme. Useimmiten vesijumppasimme pienellä uima-altaalla, Kristiina Raumanen kertoo.

Sunnuntaisin oli vapaapäivä ja perjantaisin vain yksi ajelu, sillä silloin käytiin porukalla läheisessä kaupungissa ruokaostoksilla ja ulkona syömässä.

Reissun kohokohtiin kuului yöretki taivasalla nukkuen ja savannin ääniä kuunnellen.

Matka maksoi kahdelta hengeltä lentoineen noin 5 000 euroa.

– Projekti ei saa rahoitusta valtiolta, vaan se kattaa kustannuksensa vapaaehtoisten maksamilla maksuilla, Juha Raumanen sanoo.

– Joku voi tietysti ihmetellä, miksi maksaa näin paljon töiden tekemisestä. Mutta reissu oli todella ainutlaatuinen, ja toisaalta paikan päällä rahaa ei kulunut ollenkaan.

Vapaaehtoistöistä ulkomailla haaveileville Raumaset antavat pari neuvoa.

– Kannattaa lähteä reippaalla mielellä: työ voi olla raskasta ja päivät pitkiä. Sosiaalisuus ja avoimuus ovat eduksi, ja englantia olisi hyvä osata, Kristiina Raumanen sanoo.

Raumasille jäi reissusta kipinä.

– Voi hyvinkin olla, että lähdemme vapaaehtoistöihin vielä uudelleen. Vastuullisen matkailun kohteita riittää, Juha Raumanen sanoo.

Saila Kuutti rakastaa matkustamista, luontoa, merta ja pitkiä kävelyreissuja koiran kanssa. Hän oli pitkään pohtinut, voisiko hänelle tärkeitä asioita yhdistää niin, että samalla tekisi jotain hyödyllistä.

Ratkaisu löytyi vapaaehtoistyöstä Thaimaassa. Espoolainen Kuutti, 54, osallistui viime maaliskuussa kahden viikon ajan merikilpikonnien suojeluprojektiin Phra Thongin saarella.

Onneksi taustalla oli niitä pitkiä kävelylenkkejä.

– Laskin, että kävelin kahden viikon aikana 130 kilometriä paljain jaloin rantahiekassa, Kuutti kertoo.

Vapaaehtoisten päätyönä oli etsiä uhanalaisten merikilpikonnien jälkiä ja pesiä niiden pesimärannoilta.

– Lähtö oli aamukuudelta ja kävelimme kaksi tuntia. Parasta olivat upeat auringonnousut ja autiot rannat.

Jos kilpikonnien jälkiä löytyi, ne kuvattiin ja raportoitiin eteenpäin.

Tärkeä osa työtä oli myös rantojen siivous. Merikilpikonnat eivät nouse munimaan roskaisille rannoille.

Kuutti työskenteli Naucrates-projektissa. Merikilpikonnien lisäksi projekti työskentelee saaren mangrovemetsän ja lintujen suojelemiseksi sekä osallistuu yhteisön kehittämiseen.

Vapaaehtoiset muun muassa kirjasivat päivittäin säätietoja sekä tarkkailivat lintuja ja veneliikennettä. Töiden määrä riippui vapaaehtoisten määrästä.

– Ensimmäisellä viikolla meitä oli kaksi vapaaehtoista, joten aamukävelyt olivat jokapäiväisiä. Toisella viikolla paikalle tuli singaporelaisia koululaisia ja työmäärä väheni.

Vapaa-aikoinaan Kuutti luki paljon, ui ja snorklasi, kävi joogaamassa ja vieraili muun muassa paikallisessa koulussa ja lähikylässä.

– Sain sopivasti työtä, aktiviteetteja ja lomaa.

Normaalisti vapaaehtoisten käytössä on yhteismajoitus, mutta Kuutti sai asuttavakseen oman pikkumökin.

– Mökki oli vaatimaton mutta siisti. Wc oli toisessa rakennuksessa, eikä juoksevaa vettä ollut. Suihkun virkaa toimittivat vati ja kauha. Ensimmäisenä iltana sängyn päällä istuessani mietin, mihin ihmeeseen olen lähtenyt.

Matka maksoi lentoineen noin 1 500 euroa. Paikan päällä rahaa ei kulunut oikeastaan ollenkaan, sillä ylläpitoon kuului kolme päivittäistä ateriaa.

Kuutti uskoo, että kokemus ei jää viimeiseksi.

– Eläimet ja luonto ovat minulle tärkeitä, ja olen huolestunut merien tilasta. Oli hienoa saada tehdä jotain hyvää.

– Haaveilen jo uudesta matkasta.

Lyhytkestoisen vapaaehtoistyön ja ulkomaan lomamatkan yhdistämisestä on tullut yhä suositumpaa.

– Merkityksellinen ja kokemuksellinen matkailu on nousussa, ja tämä on yksi osa sitä. Moni haluaa matkoiltaan enemmän kuin pelkkää lomailua, toteaa Kilroyn henkilöstö- ja toimistopäällikkö Mikaela Miikkulainen

Samaa sanoo Suomen Ekomatkaajien yrittäjä Maria Ojajärvi

– Erityisesti yhden kahden viikon työjaksot yhdistettynä lomaan ovat selkeässä kasvussa. Jos joka tapauksessa lentää, kannattaa olla pidempään ja tehdä jotain hyvää.

Vapaaehtoistöihin lähteviä ei rajoita ikä: mukana on niin nuoria kuin vanhempiakin.

– Naiset ovat olleet hieman innokkaampia lähtijöitä kuin miehet, Ojajärvi sanoo.

Hänen mukaansa töihin lähtee myös kokonaisia perheitä.

– Vapaaehtoistyössä tutustuu myös paikallisten yhteisöjen elämään, ja tätä kautta lapsetkin oppivat tärkeitä arvoja.

Ekomatkaajat keskittyy vapaaehtoistöihin, joita tehdään uhanalaisten eläinten ja luonnonsuojelun parissa.

– Kaikkia meidän kauttamme lähteneitä yhdistää halu lähteä auttamaan tiettyä uhanalaista eläintä, Ojajärvi toteaa.

Myös Miikkulaisen mukaan suosiossa ovat eläinprojektit ja luonnon tai merien suojeluun liittyvät työt.

– Niihin voi lähteä lyhyeksikin ajaksi, ja niihin on helpompi mennä kuin yhteisöprojekteihin, joihin halutaan pidempiaikaista sitoutumista.

– Myöskään kielitaidon puuttuminen ei eläin- ja luonnonsuojeluprojekteissa ole este.

Viime aikoina selkeässä kasvussa ovat olleet merten ja rantojen suojeluun liittyvät vapaaehtoistyöt.

– Taustalla on päivänpolttava muoviongelma, Miikkulainen näkee.

Vapaaehtoistöihin lähtevän kannattaa tutkia tarkkaan, millaiseen projektiin hakeutuu. Tarjontaa on pilvin pimein, mutta läheskään kaikki projektit eivät toimi vastuullisesti.

– Sehän se ongelma monesti on. On projekteja, joissa eläimiä ei edes kohdella hyvin eikä raha mene eläinten suojeluun. Kohteen ja kansalaisjärjestön taustat ja arvot kannattaa tutkia tarkkaan, Ojajärvi neuvoo.