Vihdin perinteinen laturetki Hiidenhiihto ensi talvena? "Järjestelyt pitäisi aloittaa jo marraskuussa."

– Tänä talvena se on mahdotonta, mutta ehkä vuoden päästä, jos on tahtoa ja lunta. Järjestelyt on aloitettava jo marraskuussa, ja ehdottomasti kunnan liikuntatoimen pitää ottaa organisointivastuu, sanoo Risto Ketola vihtiläisestä Hiidenhiihto-laturetkestä.

Ketola veti monituiset Hiidenhiihdot työskennellessään Vihdin kunnassa ensin liikuntasihteerinä, sitten liikuntatoimenjohtajana vuosina 1971–2000.

– Se oli täyteläistä hommaa, naurahtaa kirkonkyläläinen Ketola (83).

Lumitalvi on saanut monet vihtiläiset muistelemaan Hiidenhiihtoa. Ja todella paljon on niitä vihtiläisiä, jotka eivät tiedä koko laturetkiperinteestä mitään.

Vihdin museo löysi kokoelmistaan vuodelta 1971 päiväyksettömiä lehtileikkeitä, joiden mukaan seitsemäs Hiidenhiihto hiihdettiin 21.3. tuona vuonna. Siten Hiidenhiihto olisi alkanut vuonna 1965.

Lehtileikkeen mukaan latuosuuksien avaaminen ja merkitseminen jaettiin urheiluseuroille ja kouluille: ”Avaajien tulee huolehtia ladun riittävästä merkkaamisesta ja että latu on hiihtopäivänä auki. Merkkaukseen käytettävää punaista nauhaa on saatavissa nuorisotoimistosta.”

Martelan ruokala oli Hiidenhiihdon lähtöasemana Nummelassa 1971.

Vihdin museon lehtileike.

Ketola tapasi kutsua urheiluseurat Hiidenhiihto-palaveriin marraskuussa.

– Tärkeintä oli ensiksi saada luvat maanomistajilta. Monta kertaa tarkkaan meitä opastettiin minkä puun takaa latu saa mennä, jottei taimikko vaurioidu.

– Tienylityksiä oli, ja näissä kohdissa oli varoitukset sekä miehitystä. Tarjoilusta huoltopisteissä vastasivat seurojen ammatti-ihmiset. Kyllä se ison organisaation vaati!

Ketola ei muista, että mitään ikävää olisi laturetkeläisille sattunut. Väsymisiä kyllä tuli, kun ei kunto ollut kohdallaan.

Risto Ketolan mukaan vielä 1990-luvullakin Hiihdenhiihtoja järjestettiin.

– Joka talvi yritettiin, mutta lunta ei ollut aina tarpeeksi.

Hiidenhiihdon reitti lähti Ketolan aikoina kirkonkylän kentän huoltorakennukselta, jota ei enää ole. Latu meni Vanjärven koululle, sieltä entiselle Irjalan koululle, joka oli tuolloin vielä kunnan omistuksessa ulkoilukeskuksena.

– Sieltä Hiidenveden jäälle, jossa erkani kaksi latua. 30 kilometrin latu lähti takaisin kirkonkylään. 60 kilometrin reitti jatkoi Nummelan uimahallille, sieltä Ojakkalaan, hiihtokeskukseen, Männikköön ja lähtöpisteeseen.

– Osallistujia oli satoja ja ikähaitari leveä: nuorisoa, perheitä yhdessä... Latu jäi maastoon ja palveli ihmisiä pidempään.

Valde Kukkaro (91), jokikuntalainen urheilumies ja kilpahiihtäjä, oli mukana Hiidenhiihdon järjestelyissä monena vuonna. Alkuvuosina reitti kulki Moksissa asti.

– Alussa kunta oli vuoden–pari pääjärjestäjä, mutta sitten haluttiin, että seurat hoitavat. Minut valittiin päälliköksi, ja aloin jo syksyllä kasata porukkaa. Muutaman vuoden sitä tein.

– Enimmillään oli 750 hiihtäjää. Mehua piti hakea lisää kotikellarista.

Kukkaro muistaa tilanneensa Hiidenhiihtoon 300 litraa mehua Imatralta Mehu-Tuotteelta.

Kun Hiidenhiihto siirtyi takaisin kunnan vastuulle, Kukkaro oli Ketolan oikeana kätenä järjestelyissä.