– Niin pitkään kuin muistan olen piirtänyt, toteaa Liisa Pöllänen. Hän on Vihdin Kuvataidekoulun tuore rehtori, elokuussa työnsä aloittanut.
Pöllänen on itse kansalaisopiston kasvatti.
– Olen kotoisin Taivalkoskelta, eikä siellä ollut kuvataidekoulua, mutta kansalaisopistossa oli maalauspiirejä. Seiskalla mietimme kaverin kanssa, että saakohan sinne mennä nuoretkin.
Sai mennä, ja lopulta kävi niin, että koko Pölläsen kaveripiiri tuli imetyksi taideharrastukseen. Opiston piiri kokoontui opettajan, taiteilija Eeva-Kaisa Jakkilan, upeassa taideateljeessa. Se oli teini-ikäisen Liisan mielestä ”siisteintä ikinä”.
Kansalaisopistoa Pöllänen pitääkin suurimpana vaikuttajana myöhempään uravalintaan. Kursseilta Pölläselle syntyi kipinä hakea Oulun kuvataidepainotteiseen lukioon ja myöhemmin Lapin yliopistoon opiskelemaan kuvataidekasvatusta. Hänellä on myös historian opettajan pätevyys.
– En ole ikinä edes harkinnut sitä, että haluaisin pelkästään taiteilijaksi. Minulle on tärkeää se, että saan olla ihmisten kanssa, ja opettajuus kiehtoi.
Opettajana Pöllänen pyrkii olemaan innostava.
– Tutkin jokaista asiaa riittävän pitkälle, että innostun itse ja pystyn sitä innostusta välittämään.
Innostuksen lisäksi Pöllänen haluaa vaalia turvallista ilmapiiriä.
– Kaikki saavat mokata. Opettajankin täytyy pystyä myöntämään, ettei osaa kaikkea, Pöllänen sanoo ja jatkaa: – Turvallinen ilmapiiri on luovuudelle tarpeellista. Uskon, että kaikissa on lahjakkuuksia ja niitä pyrin ruokkimaan ja antamaan mahdollisuuksia oman innostuksen löytämiseen.
Hän sanoo omassa opetuksessaan aina vain enemmän keskittyvänsä siihen, mitä silmät näkevät ja aivot käsittelevät.
– Se on tärkeää: havainnoimalla silmät avautuvat ja saa uusia ajatuksia. Täällä opetetaan uteliaisuutta, mikä johtaa luovuuteen.
Vihdin Kuvataidekoulun rehtorina Pöllänen opettaa itse kymmenen tuntia viikossa. Koululla on hänen lisäkseen kaksi päätoimista opettajaa ja neljä tuntiopettajaa sekä kanslisti. Pölläselle kuuluu opetustyön lisäksi esimerkiksi taloudesta huolehtiminen.
– On erittäin olennainen asia, että meillä on hankkeita. Se on välttämätöntä, jotta kuvataidekoulua pystytään kehittämään, Pöllänen sanoo taloudesta.
Kuvataidekoulun perusopetuksen rahoitus tulee valtiolta, kunnalta ja oppilasmaksuista. Hankerahoituksella pystytään tekemään sellaista, mihin muuten ei olisi varaa. Oppilasmaksut Pöllänen haluaa pitää kohtuullisina. Hän kertoo, että vapaaoppilaspaikkojen hakemukset ovat lisääntyneet: hakemuksia tälle lukuvuodelle tuli toistakymmentä.
– Tarve kasvaa, kun on lomautuksia ja työttömyyttä.
Valitettavasti samanaikaisesti lahjoitukset ovat vähentyneet. Pöllänen innostaakin esimerkiksi yrityksiä tukemaan vähävaraisten oppilaiden harrastusmahdollisuutta.
– Näkisin itse sen hirveän tärkeänä, että kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa.
Laajan oppimäärän kuvataidekouluja ei ole Suomessa joka kunnassa. Pöllänen sanookin, että hän toivoo vihtiläisten ymmärtävän, millainen timantti kunnassa on.
Itse Pääkslahdessa puolisonsa ja nelivuotiaan poikansa kanssa asuva Pöllänen iloitsee mahdollisuudesta perehtyä nyt oman kunnan asioihin ja kehittää kuvataideopetusta Vihdissä. Hänen edellinen työpaikkansa oli Järvenpään Opiston taiteen suunnittelijaopettajana.
– Olen aina ennen tehnyt työpaikoissani digiloikkia, mutta täällä onkin jo satsattu paljon siihenkin asiaan. On mahtavaa tulla paikkaan, jossa pohjatyöt on jo tehty ja voi vain hypätä liikkuvaan junaan, Pöllänen sanoo.
Digitaalisuuden ja uusien toimintatapojen hän uskoo silti olevan jatkossa entistä voimakkaammin osa koulun toimintaa. Pöllänen kertoo itse innostuneensa elektronisesta taiteesta, mediasta ja elokuvista vaihto-oppilasvuotensa aikana Itävallassa.
Uusi rehtori ei ole kuitenkaan hylkäämässä perinteistä piirtämistä ja maalaamista; käsillä tekeminen on tärkeää jo aivojen kehityksenkin kannalta.
– Kynä, kamera ja tietokone ovat rinnakkaisia työvälineitä. Pitää valita se, mikä kulloinkin on toimivin.
Kaikkia näitä pääsee kuvataideopinnoissa vuosien aikana kokeilemaan.
– Lapsille haluaisin korostaa pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta, niillä saavuttaa hienoja juttuja. Opintiellä ei ole pikavoittoja, Pöllänen toteaa.