Esiintyvän taiteilijan epätoivosta alkoi syntyä tauluja, väitöskirja valmisteilla.
Tapahtuma-alan sulku on vaikuttanut Antti Taipaleen elämään paljon. Viime vuodelle oli suunniteltu noin 70 esiintymistä.
– Hyvä vuosi oli alunperin tulossa. Toteutuma oli 12 live -keikkaa. Porvoon Kesäteatterin Viihde Vieköön -esitystä pääsimme esittämään elokuussa ja syyskuussa oli Sheilan yksityiskeikka, kertoo esiintyvä taiteilija Antti Taipale.
Vihdin Otalammella asuva Antti Taipale on tullut tunnetuksi dragartisti Sheilana. Hän myös tuottaa ja juontaa tapahtumia. Normaalisti keikkoja on 60-90 vuodessa. Normaalivuosina pikkujoulukausi on iso sesonki. Vuonna 2020 pikkujouluja ei juuri järjestetty.
– Rajoitukset ovat varmasti tarpeen. Syksyllä vieraillessani pari kertaa teatterissa katsojana huomasin kuitenkin, kuinka hienosti kaikki turvajärjestelyt hoidettiin. Teatterit ja kulttuurilaitokset pystyvät hoitamaan asiakkaiden turvallisuuden rajoitusten mukaan. Kulttuurialalla on paljon muitakin työntekijöitä, jotka usein unohdetaan kulttuuri- ja tapahtuma-alaa koskevan kriisin keskusteluista. Ala työllistää niin valtavan määrän työntekijöitä ja on ajanut usean ihmisen ahtaalle, jopa niin pahasti, että mielenterveys kärsii jatkuvasta epävarmuudesta, Antti Taipale sanoo.
Kulttuuriala toipuu Taipaleen mukaan tavalla tai toisella. Kuinka pitkä aika toipumiseen kuluu, on päättäjien käsissä.
– Tällä hetkellä usean alalla toimivan henkilön talous ja mielenterveys on koetuksella. Ei ole oikein intoa suunnitella kovin pitkälle tulevaisuuteen, koska ei tiedä, mitkä rajoitukset ovat milloinkin käytössä. Esitysten tuotanto ja tuotannon käynnistäminen vaatii paljon työtä. Useat freelance -työntekijät ja toiminimiyrittäjät ovat olleet pitkään tukien ulkopuolella tai rajoitukset ovat olleet niin kovat, että taloudellista tukea ei välttämättä ole saatu. Olisi erityisen tärkeää saada tukimuoto, joka kohdistuu yksityisyrittäjiin ja freelance -työntekijöihin.
Väitöskirjan aiheena on kehollinen empatia teatterikokemuksessa.
Antti Taipale taiteilija ja tohtorikoulutettava
Antti Taipale on joutunut miettimään oman elämänsä suunnan uusiksi. Hän on parhaillaan Helsingin yliopistossa tohtorikoulutettavana.
– Väitöskirjan aiheena on kehollinen empatia teatterikokemuksessa. Minua kiinnostaa vuorovaikutusprosessissa ilmenevä kehollinen samaistuminen ihmisten välillä. Ihmisten peilineuronijärjestelmä aktivoituu, kun havaitsemme liikettä ja ikään kuin suoritamme saman motorisen toiminnon, kuin havaitulla ihmisellä. Esimerkiksi, kun katson näyttelijää näyttämöllä avaamassa tiukassa olevaa hillopurkkia, samat motoriset alueet aktivoituvat minulla kuin näyttelijälläkin. Tämä synnyttää eräänlaisen me -jaetun hetken, jota lähden tutkimaan.
Taulujen maalaaminen oli syksyisen epätoivon tulos. Taipale jaksoi ensin kehitellä kaikenlaista uutta ja mennä eteenpäin koronakriisin ajan, mutta lopulta tuli stoppi.
– Otti koville, kun huomasin, että vuoden kovin sesonki on tulossa, mutta puhelin ei soi. Samaan aikaan alkoi peruutusten aalto sähköpostissa. Luovuus ei kuitenkaan katso aikaa tai paikkaa ja uppouduin syvälle värien, muotojen ja liikkeen maailmaan. Vietin aikaa työhuoneessani maalaten ja kokeilin uusia tekniikoita musiikkia kuunnellen. Maalaamisen hetki on rituaali, joka on meditatiivinen tila. Aika ja paikka katoaa. Saan hetken olla irti ongelmista ja välittää itseäni suurempaa voimaa tai energiaa, joka virtaa kauttani. Maalaaminen on terapeuttista ja puhdistavaa.