Nummelassa vuodesta 1975: Hellevi Lohikarille vesi on henkireikä. Hän kuvittelee, että Nummelan läpi virtaisi joki eikä kolisisi tauluja pudotteleva rautatie.
– Olen suunnattoman helpottunut ja hyvällä mielellä: sain tilattua koronarokotusajan! Kiitos ystävälle, joka vinkkasi että aikoja oli saatavilla. Nummelan ajat olivat jo menneet, joten ajan kirkonkylään Kirkkoniemen rokotuspisteeseen. Onneksi on auto, sanoo nummelalainen Hellevi Lohikari.
Hellevi on aktiivinen musiikki- ja kuoroihminen. Hän harrastaa myös muun muassa vesijumppaa ja uintia. Miten korona-arki sujuu?
– Eino Leinon sanoin: Pienentyy mun ympär elonpiiri. Tämä on ollut omalle temperamentille hidasta aikaa. Tietoisuus ettei voi tehdä jotain, vaikkei tekisikään, stressaa. Tottakai harmittaa, kun aktiviteetit ovat jääneet pois.
– Mutta kevät tulee! Pääsiäinen ja synttärit ovat kevään merkki. Olen valoriippuvainen ihminen.
Joka tiistaiaamu Hellevi on Vihdin kirkossa päivystäjänä kolme tuntia. Kävijöitä on harvakseltaan, mutta aika kuluu kuin siivillä.
– Olen saanut soittaa isoja urkuja, se on luksusta! Kunnioitus ja arvostus kanttoreitamme kohtaan on noussut entisestään.
En istu ellei ole kudin kädessä.
Hellevi Lohikari
– Olen käynyt kokeilemassa myös Nummelan kirkon uusia urkuja. Ne ovat todella suloisen ääniset. Onnenpotku, että ne saatiin.
Hellevi laulaa Nummelan Naiskuorossa ja Vihdin kirkkokuorossa.
– Nautin nimen omaan kuorolaulusta: olla vastuussa omasta stemmasta, äänien sointuminen yhteen, täydellinen soundi... Se on ihanaa!
– Nyt ei tule juuri yksinään lauleskeltua. Kirkkokuoro on täysin tauolla, sitä on eniten ikävä. Naiskuorossa meillä on viikoittain Zoom-kokoontuminen, ja tunnollinen kuoronjohtaja on tehnyt harjoituksia. Eihän se sama ole kuin yhdessä laulaminen, mutta parempi kuin ei mitään.
Vuosikymmenten ajan Hellevi on säestänyt harrastuspiireissä, juhlissa ja muissa tilaisuuksissa ympäri Vihtiä. Nyttemmin hän on oppinut, että ei-sanakin on olemassa.
Pianotunnit Hellevi aloitti jo 5-vuotiaana. Haitari tuli instrumentiksi parikymmentä vuotta sitten. Korona-aikana hän on soittanut kotona pianoa.
– Musiikki kannattelee! Se on rikkaus ja antanut myös hyvät ihmissuhteet. Musiikin kautta elämään on tullut syvyyttä, sisältöä ja ystävyyttä
Alan inhota, että kaikki on etänä. Kohta varmaan vesijumppakin, huokaa Hellevi.
Hän on käynyt vesijumpassa Neidonkeitaassa pari kertaa viikossa, lisäksi vielä Nummelan uimahallissa vesijuoksemassa.
– Uin vuoden ympäri. Nyt käyn avannossa Palojärvellä. Odotan kovasti lempijärveäni Myllylampea: usein jo puolivälissä huhtikuuta olen ollut siellä, jäät kelluen ympärillä kuin grogilasissa.
Hellevi oli 15-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Hän muutti sairaan isänsä kanssa Turkuun, kävi lukion, opiskeli yo-merkonomiksi ja työskenteli vuoden asianajotoimistossa. Turun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksesta hän valmistui 1975, sai paikan Kuoppanummen koulusta ja muutti Nummelaan. Kuoppiksella hän opetti 36 vuotta.
– Opettajan ammatissa ei välttämättä näe pitkiin aikoihin työnsä jälkiä, mutta kun näkee, se on hyvin palkitsevaa. Päätyön pitäisi olla kasvatuksessa ja opetuksessa. Mitä pidemmälle mentiin, sitä enemmän tuli paperitöitä ja kaikkea muuta kuin lasten kanssa tekemistä.
– Sympatiani ovat erittäin suuret opettajia kohtaan, toivotan jaksamista. Monella opettajalla on nyt päällekkäin etäopetus ja lähiopetus luokassa.