Ojakkalalainen Saara Jussila (18) kirjoitti kuusi ainetta, joista tuloksena viisi laudaturia ja eximia.
– Olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni, ehkä hieman jopa positiivisesti yllättynyt.
Laudaturit tulivat biologiasta, englannista, pitkästä matematiikasta, fysiikasta ja äidinkielestä. Kemiasta Saara sai toiseksi ylimmän arvosanan eli eximia cum laude approbaturin.
– Kemian ja biologian kirjoitin syksyllä, loput aineet nyt keväällä.
Saaran perheeseen kuuluvat äiti, isä ja isosisko, joka valmistui Vihdin lukiosta viime syksynä.
– Lauantaina saan vihdoin lakin päähäni ja todistuksen käteeni. Koulun juhlan lisäksi juhlimme kotona pihapirskeissä. Juhlat on hajautettu kahdelle päivälle ja vieraat saapuvat porrastetusti. On ihanaa nähdä ihmisiä ja päästä edes jollakin tavalla juhlistamaan tämän urakan loppumista!
Juhlapäivään Saara on valmistautunut monella tavalla, muun muassa pesemällä ikkunoita.
– Ja se on paljon, sillä yleensä kartan siivoamista. Tietenkin mekko, korut ja kengät on hankittu. Tai no ne kengät on vielä tulematta, koska viivyttelijänä tilasin ne hiukan myöhässä. Pistänkin sormeni ristiin, ettei minun tarvitsisi laittaa 9.-luokan pieniä kenkiä juhliin.
Suoritin lukion kolmessa vuodessa, kuten suurin osa lukiolaisista. Ihan rehellisesti sanottuna korona pilasi kyllä varsinkin abivuoden. Ei penkkareita eikä abigaalaa. Ja nyt kun sitten ollaan järjestämässä jokin korvaava tapahtuma kesälle, niin tottahan toki olen silloin hyllyttämässä hedelmiä, virnistää Saara. Hän työskentelee seuraavat kaksi kuukautta Prisman hevi- ja tuoreosastolla.
– Olen kuitenkin todella onnellinen, että pystyimme tanssimaan wanhat ennen pandemian leviämistä. Mutta onhan se etäilykin ollut kokemus sinänsä. Ja saimme sentään joitain tapahtumia järjestää abivuonna, kuten pukeutumisviikon, joten ei tässä ihan täysin katkeroitua voi.
Vihdin lukiossa Saara Jussila viihtyi todella hyvin. Mitä terveisiä hän lähettäisi taakse jäävään opinahjoonsa?
– Opettajat ovat siellä aivan huippuluokkaa ja kerrassaan häikäiseviä persoonia kaikki. Kiitos heille, koska ilman heitä en olisi oppinut asioita niin hyvin eikä koulussa olisi ollut niin hauskaa. Myös opiskelijat olivat mukavia, ja kavereiden kanssa lukio hujahti ihan silmänräpäyksessä. Opiskelijoille toivotan onnea matkaan ja muistutan, että kirjoitukset voi aina uusia!
– Kävisin lukion läpi uudestaan ihan milloin vain, jos ei tarvitsisi käydä läpi stressaavia ylioppilaskirjoituksia ja niiden eteen vuodatettuja kyyneleitä. Eli ihan mieluusti poistun lukiosta tässä vaiheessa.
Mitä aiot lukion jälkeen?
– Hahaa, sen kun tietäisin! Sitä kysymystä on tullut pyöriteltyä kolme vuotta, mutta vastaus on edelleen epäselkeä. En siis tosiaan hakenut nyt minnekään vaan päätin suosiolla pitää välivuoden töitä tehden, tanssien ja odottaen, että tulevaisuus selkenisi. Moni asia kiinnostaa minua, mutta kysymys onkin se, että kiinnostaako se niin paljon, että tekisin sitä työkseni.
Saara harrastaa tanssia. Tällä hetkellä hänellä on kymmenet treenit viikossa DCA-tanssikoulussa Espoossa ja Helsingissä, jonne hän kulkee bussilla.
– Tanssin ja kouluhommien tasapainottelu oli välillä haastavaa. Varsinkin kirjoituksiin lukeminen tuntui epätoivoiselta. Satuin sitten tammikuussa murtamaan jalkapöytäni, ja tanssi jäi hetkeksi tauolle. Tavallaan se oli lopulta hyvä asia, sillä pystyin lukemaan enemmän kirjoituksiin, eikä stressin taso noussut taivaisiin.
– Tanssi oli kuitenkin yleisesti ottaen koulunkäynnin kannalta tärkeää. Sen avulla pystyi purkamaan tunteita ja unohtamaan hetkeksi kasaantuvat kouluhommat.