– Kiire on aina läsnä: sairaaloissa ja hoitopaikoissa hoitajilla on kiire. En käsitä sitä! Lähetän terveisiä kaikille suomalaisille: Me vanhat emme tarvitse paljon, vain hymyn ja rauhallisen hetken ihmisen kanssa. Hippunen rakkautta tuo päivään valoa, kiteyttää palvelutalo Hopearinteen asukas Ulla Kosonen (83).
Kirkonkylässä toimivan Hopearinteen toiminnanjohtaja Sabah Hawas on erittäin huolissaan hoivakotien hoitajapulasta: päteviä sairaanhoitajia ja lähihoitajia alkaa olla liki mahdotonta saada – varsinkaan vakituisiksi.
– Tilanne on katastrofaalinen, eikä pelkästään meillä. Kaikkia rekrytointikanavia on käytetty, huokaa Hawas.
– Esimerkiksi aluehallintovirastot tietävät, että hoitajapula on pahentunut. Ratkaisu vaatii poliittista päätöstä: lisää väkeä pitäisi kouluttaa. Ja mielestäni alan vetovoimaa pitää kasvattaa.
Hoivakodit ovat yhä merkittävämpiä työllistäjiä. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan vuonna 2018 Vihdissä kävi sosiaali- ja terveysalan töissä yhteensä 1 484 henkilöä. Iso luku antaa jonkinlaista suuntaa, joskin sen sisältämä ammattikirjo on laaja.
Sijaispula kuormittaa vakituisia työntekijöitä.
Sabah Hawas, Hopearinne
Vihdin vanhainkotisäätiön omistamassa Hopearinteessä on nyt yhteensä 34 työntekijää.
– Pitäisi olla 39–40. Hoitajista on vajaus, jota on paikattu keikkalaisilla. Mutta henkilöstövuokrausfirmojenkaan kautta ei löydy päteviä hoitajia, ei edes alalla olleita epäpäteviä. He menevät paremman palkan perään muualle, vaikka meillä palkka on kilpailukyinen, Hawas toteaa. Vihdin vanhainkotisäätiön hallitus pyysi häntä selvittämään palkkaeroja, josko niissä olisi syy rekrytointiongelmiin.
Hopearinteessä on nyt 59 asukasta, joista suurimman osan kotikunta on Vantaa tai Lohja. Pienempi osa tulee Karviaisen kautta. Esimerkiksi Karviainen ei voi missään tapauksessa myöntää hoivakodille väliaikaistakaan poikkeusta, joka sallisi epäpätevän työvoiman käytön.
– Hoitajamitoituksemme on tällä hetkellä 0,62. Minimi on nyt 0,60. Ensi vuoden alusta minimimitoitus nousee 0,65:een ja vuoden 2023 alusta 0,70:ään. Ihmettelen, mistä saadaan työntekijöitä!
– Jos ei ole työvoimaa, se vaikuttaa hoidon tasoon. Vielä ei ole vaikuttanut: omaisetkin kiittävät henkilökuntaamme, joka on parasta mahdollista. Mutta henkilöstöä kuormittaa, jollei tiedä kenen kanssa tekee töitä huomenna. Vai joutuuko tekemään yksin, mikä on Helsingissä jo tavallista.
Kaarikeskussäätiössä kymmenen vuotta työskennellyt palvelupäällikkö Petra Paalanen toteaa, että hoitajapula on valtakunnallinen tosiasia.
– Vihdissä on paljon alan työpaikkoja ja paljon paikkoja haussa, sanoo Paalanen.
– Kaarikeskuksessa on yli 55 vakituista sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa, lisäksi sijaisia ja keikkalaisia. Hoitajapula työllistää lähinnä esimiehiä päivittäin jatkuvasti: kun on poissaoloja, etsitään henkilökuntaa. Henkilöstövuokrausyrityksiä käytämme paljon, mistä tulee suuret kustannukset.
Paalasenkin mukaan vakituisia hoitajia on entistä vaikeampi saada.
– Mieluummin otetaan tuntityötä ja sijaisuuksia. Nykyään hoitajat voivat valikoida missä työskentelevät. Tosi hyvin olemme kuitenkin pärjänneet, sillä palkkatasomme on kilpailukykyinen ja työsuhteen edut kattavia.
Paalasen mielestä hoitajapula ei ole vaikuttanut hoidon tasoon. Asukkaiden ja omaisten valitukset eivät ole lisääntyneet.
– Pitäisi olla tarjolla enemmän koulutettua henkilökuntaa, etenkin kun hoitajamitoituksia nostetaan lainsäädännön vuoksi jatkuvasti.
Kaarikeskuksen kolmessa muistiyksikössä on yhteensä noin 50 ja palvelutalojen puolella noin kymmenen tehostetun hoidon paikkaa, joissa hoitajamitoitus on vähintään 0,60. Suuri osa Kaarikeskuksen palvelutalojen asukkaista asuu itsellisesti ja tarvitsee apuja vaihtelevasti.