Olet olemassa, rakas ihminen, elämä kaunis on, kun tiedän sen.
Molemmilla tyttärilläni on syntymäpäivä kesän kynnyksellä. Kiitos koronarokotusten, saimme viettää juhlia yhdessä. Kummallakin oli takana hurjan tiivis, voimia verottanut opiskelulukuvuosi ja halusin onnittelukorteissamme sanoa heille jotain erityisen merkityksellistä. Niinpä siteerasin Mirjami Lähteenkorvan runoa.
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet, vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.
Olemme lasteni isän kanssa suunnattoman ylpeitä tyttäristämme, hehkutamme heidän osaamistaan ja aikaansaannoksiaan kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella – ja tietenkin myös heille itselleen. Tämä korostui talvella, koska emme tavanneet kasvokkain puoleen vuoteen. Viestittelymme oli tiivistä koko ajan, mutta keskittyi enemmän kunkin tekemisiin, vähemmän tunteisiin. Se, että rakastaa lähimmäistään, on luontevinta sanoa hänelle halatessa.
Vieteissämme keskityimme tenttituloksiin, annettuihin arvosanoihin ja tsemppiviesteihin, joissa toivotettiin menestystä. Kuulumisia kysellessämme iloitsimme onnistumisista tai toivotimme voimia uusintoihin.
Nuorten opiskeluaika on perin tavoite- ja suorituskeskeistä, niinpä tutkimuksen mukaan jopa neljännes opiskelijoista kokee uupumusta – jota korona ja eristäytyminen ovat vain lisänneet.
Seuratessamme nuortemme juoksua, johon eivät nuoruuden iloiset kohtaamiset olleet mahtua, aloin pelätä heidän puolestaan. Menestyminen on tärkeää, vähintäänkin hienoa, mutta ei koskaan niin tärkeää, että se olisi ainoa ihmisen mitta.
Siksi haluan sanoa tyttärilleni ja jokaiselle nuorelle: olet tärkeä, hyvä, kaunis ja rakas siksi, että olet olemassa, omana itsenäsi. Menestys ja kunnia tulevat sitten, jos ovat tullakseen ja niistä voimme iloita yhdessä.
Olet olemassa, sitä tarvitsen, kuin lintu ilmaa, maata kukkanen.
Maria Aittoniemi
Kirjoittaja on Länsi-Uusimaa-lehden toimittaja, joka on kesätyöläisenä Vihdin Uutisissa