Mitä haasteita haja-asutusalueella asuva nuori kohtaa? Entä mitä hyviä puolia siinä on? Mikä saisi nuoren jäämään Vihtiin?
Omasta kokemuksestaan kertoo Moksissa syntynyt ja kasvanut Hilla Nuolioja, joka muutti Helsinkiin tänä vuonna, ollessaan 17-vuotias. Hän kyllästyi pitkiin koulumatkoihin ja halusi maiseman vaihdosta. Myös pääkaupunkiseudun monipuoliset työllistymismahdollisuudet houkuttelivat.
Lukioon moksilainen nuori suuntaa yleensä joko Klaukkalaan tai Nummelaan. Nuoliojalla olisi ollut molempiin pitkä matka, eikä ajokorttia ollut mahdollista saada vielä lukion ensimmäiselle vuodelle. Julkisia kulkuyhteyksiä ei ole Moksista kumpaankaan suuntaan. Kulkemissyitä suurempi oli kuitenkin halu vaihtaa maisemaa:
– Lähdin Helsinkiin lukioon, koska halusin muutosta elämään ja ikään kuin uuden alun. Vaikka täällä asumisessa on myös hyviä puolia, niin vanhempana on kivempi olla paikassa, jossa ei tunnisteta kun kävelee ulkona, Nuolioja selittää ja jatkaa, että isosta kaupungissa on myös helpompi löytää omankaltaisia ihmisiä.
Nuoliojan mukaan Vihdistä ja sen kylistä toki löytyy paljon ”hyviä tyyppejä”, mutta niiden löytäminen on haasteellisempaa kuin isoissa kaupungeissa.
– Pienissä paikoissa massasta erottuu harvemmin erilaiset ihmiset, koska ilmapiiri on herkästi vähän painostava.
Ensimmäisen vuoden Nuolioja kulki Itä-Helsingissä sijaitsevaan lukioon äitinsä kyydillä ja yöpyi välillä sukulaistensa luona. Matkan teko kävi rankaksi, ja nyt hän asuu omillaan lukion lähellä.
Nuolioja matkusti yläasteelle kouluun taksilla ja bussilla noin tunnin suuntaansa.
– Kävelin joka päivä isolle tielle, josta taksi haki minut sekä muut alueen nuoret ja vei Olkkalaan, josta bussi otti kyytiin ja vei Otalammelle. Välillä istuminen turhautti ja minulle tuli matkapahoinvointia, Nuolioja muistelee.
Nuolioja harrasti nuorempana taekwondoa Nummelassa jopa viisi kertaa viikossa.
– Äitini ja veljeni harrasti samaa lajia, joten pääsimme kaikki aina sinne samalla kyydillä.
Koulun jälkeen hengailtiin jonkun kotona tai Haimoon koululla. Kyytiä kavereiden luokse ei ollut aina yhtä helppo järjestää kuin taekwondoon.
– Välillä tuli sellaisia tilanteita, että joku kysyi haluatko hengailla, mutta ei ollut kyytiä. On sitä tullut pyöräiltyäkin 12 kilometrin päähän Vihtijärvelle, jotta pääsi näkemään kavereita, Nuolioja naurahtaa.
Aikana ennen mopoajeluja pyöräileminen oli Nuoliojan ystäväporukan ajanvietetettä, ja porukalla saatettiin tehdä retkiä Röykkään ruokakauppaan.
Nuolioja on kuitenkin kiitollinen rauhallisesta kasvuympäristöstään Moksissa. Etenkin nuorempana suuri osa vapaa-ajasta vietettiin luonnossa oleskellen ja veljien kanssa leikkien.
– Olen iloinen, että kasvoin täällä enkä kaupunkiympäristössä. Moksin ansiosta minulle kehittyi omanlainen identiteetti muista riippumatta. Täällä ei ollut niin paljon vaikuttimia siihen, minkälainen pitäisi olla ja sitten kun niitä vanhempana tuli, en enää antanut niiden vaikuttaa.
Nuoren viihtymistä Vihdissä auttaisi ainakin julkisten liikenneyhteyksien parantuminen muualtakin kuin kirkonkylästä ja Nummelasta, Nuolioja tuumii. Muistisairaiden vanhusten virkistyspalveluissa sekä siivoojana työskentelevän Nuoliojan mielestä työllistymismahdollisuudet vaikuttavat myös nuorten pysymiseen kunnassa:
– Töitä on helpompi saada pääkaupunkiseudulta. Olisi hienoa, jos vihtiläiset yritykset ottaisivat nuoria töihin kesätöiden lisäksi. Minusta tuntuu, että pienillä paikkakunnilla työpaikan saanti on paljolti kiinni omista suhteista.
Nuolioja voisi kuvitella muuttavansa joskus takaisin Vihtiin, mikäli työpaikka vetäisi tänne.
– Vihti on hyvällä sijainnilla, jos haluaa asuaa rauhassa mutta kulkea töihin pääkaupunkiseudulle omalla autolla. Omakotitalo keskellä ei mitään voisi olla vanhempana tosi kiva vaihtoehto itsellenikin, mutta ensin pitää matkustella ja opiskella 20 vuotta, Nuolioja naurahtaa.