Vihdin seurakunnan leiri- ja kurssikeskus Riuttarannan emäntänä liki 23 vuotta työskennellyt Leena Kanerva (68) jäi eläkkeelle viime vuoden toukokuussa hieman varkain, sillä koronatilanteen vuoksi suuremmat eläkejuhlat jäivät väliin.
– Seuraajani Anna Honkanen järjesti ihanat yllätysjuhlat. Voin hyvillä mielin sanoa, että Riuttaranta on hyvissä käsissä.
Korona toi Leenan eläkepäivien alkuun haasteita:
– Tein pari vuotta henkisesti töitä eläkkeelle jäämisen eteen. Viime vuonna tuli oikea hetki jäädä eläkkeelle. Silloin alkoi juuri korona-aika, joka toikin haasteita eläkepäivien alkuun. Olin etukäteen ajatellut mitä kaikkea on mahdollisuus tehdä, kun ei aikaisemmin ole ollut aikaa. Korona sulki lähes koko yhteiskunnan ja sai minut pysähtymään. Ryhdyin lukemaan ja kirjasto on kovassa käytössä. Aloin myös kutoa sukkia. Opettelin tekemään kantapään uudelleen.
Nyt eläkeläisen kiireet ovat jo saavuttaneet Leenan. Hän käy ryhmäliikunnassa 3-4 kertaa viikossa, tapaa paljon ystäviä, sukulaisia ja tytärtään Karolinaa (35).
– Karoliina on parasta mitä minulle on tapahtunut. Hän oli 11-vuotias, kun aloitimme Riuttarannan isäntäparina. Kirkkoherra Pekka Valkeapää siunasi meidät virkaan elokuussa 1997. Muistan tämän hyvin, sillä prinsessa Diana kuoli tuolloin, Leena muistelee.
Mieleenpainuva muisto oli saunominen piispan kanssa.
Leena Kanerva
Leena on sittemmin eronnut miehestään ja asuu nyt Vihdin kirkonkylässä koiransa kanssa.
Vuosista Riuttarannan emäntänä Leenalle jäi muistoksi monia lämpimiä ja hauskoja muistoja:
– Rippikoulut olivat tärkeimpiä kesällä. Riparilaisille tärkein on ruoka. Nuoria on erityisen ikävä. Nuorissa on tulevaisuus. Heillä on monia hienoja ajatuksia, jos vain pysähtyy kuuntelemaan. Edelleen moni nuori moikkaa minua kaupassa.
– Hieno muisto on, kun pääsin piispan kanssa saunomaan. Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka vieraili Riuttarannassa ja hän tykkää avantouinnista. Määrätyt naiset pääsivät saunomaan piispan kanssa ja minä olin yksi näistä naisista.
Leena Kanerva tunnetaan vieraanvaraisuudestaan ja siitä, että hänellä on aina hetki aikaa kiireenkin keskellä. Kahvikupin ja piiraanpalan äärellä on moni vuodattanut Leenalle surujaan Riuttarannassa kyynelten lomasta. Leenan keittiö on ollut Riuttarannan lämmin sydän.
– Koskaan ei ollut niin kiire, ettenkö olisi ehtinyt hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan toista ihmistä. Meidän täytyy nauttia meneillään olevasta hetkestä. Seuraavasta emme koskaan tiedä. Olen perinyt vieraanvaraisuuden lapsuudenkodistani.
Muuramesta kotoisin oleva Leena nauttii Vihdin kirkonkylän järvimaisemasta, joka on hyvin samanlainen kuin hänen lapsuudenkotinsa maisema. Hän on asunut kirkonkylässä 35 vuotta. Vaikka päivät kuluvat nyt mainiosti erilaisissa harrastuksissa aikoo hän jatkaa ravintola-alan keikkojen tekemistä sekä syksyn tullen paneutua vapaaehtoistyöhön ikäihmisten parissa.
Hiljaisuuden retriitit ovat kuuluneet Leenan elämään 80-luvulta lähtien. Ne ovat hänelle henkireikä. Hiljaisuuden retriiteissä on moni tärkeä asia mietitty valmiiksi.
– Rukous on minulle myös tärkeä asia. Rukouksen voima on suuri. Rukoilen paljon muiden ihmisten puolesta, sillä olen itsekin saanut rukouksesta avun.