Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vihdin kylät | Jokikunta on täynnä historiaa ja yhteisvoimaa – "Tämä kylä pitää huolta kaikista"

Jokikunnan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Päivi Viitavuori vastasi tiistaina puhelimeen ja sanoi, ettei Jokikunnalla nyt oikein koronatilanteen takia tapahdu mitään, mutta lupasi järjestää jotain.

Vuorokauden kuluttua nousen autosta peltomaisemien ympäröimälle pihalle, johon on kokoontunut parikymmentä kyläläistä. Joukossa on niin viidennen polven jokikuntalaisia kuin juuri muuttaneita ja syntyneitäkin kyläläisiä.

– Kun ei ollut mitään kylämenoja, niin järjestimme, Viitavuori naurahtaa ja kaikki käyvät kahvipöydän ääreen.

Jokikuntalaiset ovat ylpeitä ikiomasta postinumerostaan sekä historiastaan, kylän yhteisestä joulujuhlasta hienoine näytelmineen, kylätapahtumista kuten nyhtöjameista ja kuutamokävelystä sekä paikallisten yritysten menestyksestä.

Urheilutoiminta on kyläläisille tärkeää, ja etenkin lapsille pyritään järjestämään liikuntaa matalalla kynnyksellä ympäri vuoden.

Teodor Koskenniemi ja Paavo Nurmi juoksivat Jokikunnalta Nummelaan junaan.

Pentti Lassila

– Jäädytämme talvisin talkootyövoimin luistinradan ja teemme ladut sekä järjestämme lapsille urheilukilpailuja, Jokikunnan urheilijoiden puheenjohtaja Totti Mansokoski ja sihteeri Emma Saario kertovat toiminnasta.

Seura järjestää vuosittain perinteisen Koskenniemi-juoksun vuoden 1928 olympiamitalisti Teodor Koskenniemen kunniaksi.

– Tarina kertoo, että Koskenniemi ja Paavo Nurmi juoksivat Jokikunnalta Nummelaan junaan, syntyperäinen ja yli 70 vuotta kylässä asunut Pentti Lassila sanoo.

Kylän yhteisöllisyydestä riittää keskustelua ja esimerkkejä.

– Tämä kylä pitää huolta kaikista. Vuoden 2011 tapaninpäivän myrskyn jäljiltä meillä ei ollut sähköjä 199 tuntiin, mutta kaikki auttoivat ja pitivät meistä huolta, vuonna 2007 kylään perheineen muuttanut Paavo Muranen muistelee.

Muranen kertoo naurahtaen, ettei ennen osannut käyttää moottorisahaa eikä ollut kiinnostunut politiikasta. Nykyään hän tekee molempia ja suosittelee kaikkia "kiireisissä kivikylissä" asuvia muuttamaan Jokikunnan luonnonrauhaan.

Viidennen polven jokikuntalaisen Erja Raita-Hukkasen ja 2000-luvun alussa pysyvästi kylään muuttaneen Jaana Moilasen vastauksissa toistuu samat asiat: he viihtyvät Jokikunnalla maisemien ja yhteisöllisyyden takia.

– Täällä kasvatetaan lapset yhdessä ja kaikki katsovat kaikkien perään, Moilanen kertoo.

Kyläläiset nauravat, että jokaisen vastaantulevien lasten ja koirien nimet muistetaan.

Viitavuori lisää, että kouluaamuisin on tavallista, että vanhemmat noukkivat kylän lapsia bussipysäkeiltä ja vievät kouluun koulukyytien sakatessa.

Kylän tunnelma kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, joten epäkohtiakin on pengottava. Murasen mukaan Jokikunnalta on hankala saada tontteja ja rakennuslupia. Harmaita hiuksia on tuottanut myös huonontuneet bussiyhteydet. Kyläläiset toivovat yhteyksien paranemista etenkin toisen asteen opiskelijoita ajatellen, sillä Helsingin suuntaan pääsee enää noin kaksi kertaa päivässä.

Nuorempien lasten vanhemmat toivovat, että kyläkoulu pysyisi pystyssä heidänkin tuleville koululaisilleen. Neuvolan pysyminen kirkonkylässä olisi tärkeää, myös uusia lapsiperheitä ajatellen.

Heidi Heinikoski ja Markus Lehto sekä heidän kaksivuotias poikansa Miko Lehto edustavat tuoreita jokikuntalaisia. He muuttivat Jokikunnalle Sipoosta alle vuosi sitten rakastuessaan nykyiseen kotitaloonsa.

Hevostilaa Pinolahdessa pitävä ja viisi vuotta kylässä asunut Annina Kylmä kertoo, että vuosi vuodelta vahvistuu tunne oikeaan paikkaan muuttamisesta.

– On ihanaa, kun lapsilla on kavereita lähellä, pienintä lastaan sylissä pitelevä Kylmä sanoo.