Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset paljastavat itsestään uusia asioita.
En olisi ikinä uskonut... että näin vanhoilla päivillä rupean kasvattamaan puuliljoja, perennoita ja perunoita.
Olen virkeimmilläni... kyllä se menee iltapäivälle.
Olen loistava... tuskinpa vaan.
Suurin asia jonka olen oppinut elämäni aikana on... että hidastaa vauhtia ennen kuin tukehtuu.
Haluaisin matkustaa... mää olen Vihrist mää, enkä menis mihkään.
Noloa myöntää, mutta... tulee suunniteltua enemmän kuin rahkeet antaa periksi.
Mää olen Vihrist mää, enkä menis mihkään.
Haluaisin oppia... tietotekniikassa on vielä paljon aukkoja.
Kymmenen vuoden päästä olen... 86 jos olen, yritän ainakin.
Kotini paras puoli on... hirsitalo, pihaa ja puutarhaa riittävästi.
Voisin syödä pelkästään... enkä voisi.
Jännitän... en nyt enää.
Jos saisin yhden toiveen, toivoisin... terveyttä kaikille.
Vihdissä rakastan... luontoa, kyllä se on kaunis ja puhdas luonto.
Tunnen vastustamatonta halua... korjailla vanhoja rakennuksia. Annetaan arvo vanhalle arvokkaalle.
Inhoan luonteessani sitä, että... olen liikaa hyvänahkainen.
Hyvä ystävä on... ymmärtäväinen, hauska, huumorintajuinen ja luotettava.
Minut saa liikuttumaan... vaikeeta se on, mutta kyllä on joitakin tilanteita.
Kun kukaan ei näe... voin rauhassa vetästä päiväunet.
En voi sietää... jos puukko on tylsä, ei siitä mitään tule.
Minulla on pakkomielle... yrittää vastata näihin kaikkiin kysymyksiin – tuleekohan siitäkään mitään.
Ihailen... isänmaan pelastaneita veteraaneja.
Jokaisen kannattaisi joskus lukea... veteraanien muistelmakirjallisuutta: jos Tuntematon Sotilas on luettu, niin jatkaa muilla.