Onko kuolinapu rakkauden osoitus kuolevalle vai teko Jumalan tahtoa vastaan?
Luoteis-Uusimaa kysyi kantaa eutanasiaan kahdelta asiaan eri tavoin suhtautuvalta vihtiläiseltä. Eduskunta hylkäsi kansalaisaloitteen eutanasialain puolesta. Aloitteessa ehdotettiin, että eduskunta ryhtyisi lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa.
Haimoolainen Päivi Euramo on vihreiden varavaltuutettu. Hän on eutanasian ja avustetun itsemurhan kannalla:
– Eutanasiaan tai avustettuun itsemurhaan on mielestäni oikeutettu jokainen, jolla ei ole toivoa elämän tuskattomasta jatkumisesta ja joka on itse tahtonsa pystynyt selkeästi ja toistuvasti ilmaisemaan. Jokaisella ihmisellä on perustuslakimme mukaan oikeus elämään, mutta ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Jokaisella ihmisellä tulisi olla myös oikeus kuolla arvokkaasti, kitumatta.
– ”Avustettu itsemurha” -termin uusisin ihan ensimmäiseksi oikeudeksi kuolla autettuna vakaasta halustaan. Kun toivoa ei enää ole ja kärsimys on kohtuuton, eikö silloin vierestä seuraava syyllisty kidutuksen ja kitumisen hyväksymiseen, jos ei auta lähimmäistään, joka on vakaasti ja toistuvasti esittänyt toiveensa päästä kärsimyksestään?
Päivi on itse tehnyt valmisteluja oman kuolemansa varalta:
– Omalta osaltani varmistelen tahtoni toteuttamisen tekemällä edunvalvontavaltakirjan ja selkeän hoitotahdon, johon sisällytän elvytyskiellon ja kuolinaputahdon. Luotan siihen, että rakkaani noudattavat tahtoani eivätkä anna omien tunteittensa sekoittaa selkeää ilmaisuani, jonka olen älynnyt tehdä ajoissa.
Eutanasiassa on loppujen lopuksi kysymys siitä mihin me uskomme.
Minna Kekki
Päivi on seurannut läheltä teini-ikäisen sukulaistyttönsä pitkää ja piinallisen hidasta kuolemaa harvinaiseen syöpään.
– Se kärsimys, minkä nuori heiveröinen neito ja hänen vanhempansa joutuivat kokemaan, oli täysin epäinhimillistä. Miten raastavalta kuoleman väistämätön lähestyminen toivottamassa tilanteessa tuntui. Silti pienestä elämänlangasta halusi pitää kiinni tiukasti viimeiseen hetkeen. Olisiko eutanasia ollut armollisempi? Ymmärsin jotain siitä hankaluudesta ja ylivoimaisesta epävarmuudesta, jonka asiaa toisen kohdalta pohtiva kokee. Olisiko riittänyt äidin tahto?
– ”Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.” Oma äitini hiipui hitaasti toiselle puolelle rajaa muutama viikko ennen 91-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän kysyi usein, miksi tämä kärsimys kestää näin pitkään. Tuolloin ajatus eutanasiasta kävi usein mielessä, miksei voi matkan täytyttyä päästä pois piinatta! Äiti oli sanojensa mukaan pakannut muistonsa ja valmis lähtemään, eikä ymmärtänyt, miksi loppukiri oli niin pitkä ja hidas.
– Soisin jokaiselle lääkärille, jonka vakaumus sen sallii, oikeuden noudattaa mahdollisuutta potilaan lopullisessa auttamisessa. Soisin jokaiselle omaiselle, joka haluaa päästää läheisensä äärimmäisistä kärsimyksistä onnen tunteen siitä, että on voinut näin merkittävän rakkauden osoituksen antaa. Toivon maamme lainsäätäjille ymmärrystä siitä, mikä on inhimillistä ja viimeisenä korttina kaivan ässän: miten taloudellisesti järkevää lain säätö olisi.
Ojakkalalainen Minna Kekki oli kuntavaaleissa kristillisdemokraattien ehdokkaana. Hän uskoo, ettei hänellä ole oikeutta lopettaa elämää itsemurhan kautta:
– Eutanasiassa on loppujen lopuksi kysymys siitä mihin me uskomme, kenellä on valta meidän elämässämme ja kenelle elämämme kuuluu. Ihmisten kanta elämän ja kuoleman kysymyksissä usein muodostuu elämänkatsomuksesta. Osa ajattelee elämän olevan noin 80-100 vuoden projekti. Osalle elämällä on suurempi tarkoitus ja suunnitelma. Itse kuuluun jälkimmäiseen joukkoon. Uskon, että olen saanut elämäni Jumalalta ja uskon, että elämäni tarkoitus on muuttua enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi antamalla Hänen elää kauttani. Tämän pohjalta uskon, ettei minulla ole oikeutta lopettaa elämääni itsemurhan kautta, koska elämäni ei alun perinkään kuulunut minulle.
– Eutanasiaa pyydetään lääkäreiltä, kun elämän loppu on sairauden takia toivoton ja täynnä tuskaa. Lääkärit ovat lääkärinvalassaan luvanneet, että heidän tehtävänsä on: ”sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen” sekä ”pyrkiä palvelemaan lähimmäisiään ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen”. Monelle lääkärille eutanasia on ymmärtääkseni vaikea paikka. Voidaanko lääkärit velvoittaa olemaan siinä osallisina?
– Vaikeiden asioiden edessä on hyvä jokaisen miettiä missä rajoja vedetään. Eutanasiaa toivova potilas voi olla toivonsa menettänyt ja masentunut. Kipu väsyttää ja tuo monelle mukanaan pelkoa. Kuitenkin asioilla on aina myös toinen puoli. Jokainen päivä on uusi. Jokainen voi tilanteesta huolimatta löytää iloa ja rauhaa vaikeankin elämäntilanteen keskellä. Suomessa terveydenhoidon piirissä on myös mahdollisuus saada hyvää palliatiivista hoitoa.
Minna luki tarinan parivuotiaan lapsen viikon mittaisesta kuolinkamppailusta.
– Itkin ja luin. Minulla ei ollut kuin myötätuntoa vanhempien kokemaan tuskaan. Lääkärit kieltäytyivät kuolinavusta. Muistan nuoruudestani nuoren miehen, joka nukahti rattiin ja on vuosikymmenet ollut neliraajahalvaantunut eikä kykene itse tekemään edes itsemurhaa. Moni parantumattomasti sairas näkee eutanasiassa toivon hyvästä lopusta.
– Nyt oma äitini sairastaa keuhkosyöpää ja tämän haastattelun tiimoilta olen miettinyt, että jos hänen viimeinen aikansa on täynnä kipua ja tuskaa. En halua, että tulee sellainen vaikutelma ettenkö ymmärtäisi kipua, tuskaa ja ahdistusta. Meillä on kuitenkin terveydenhuollossa asearsenaali niin fyysisen kuin mielen tuskan lievittämiseen. Meillä on kanssaihmiset tukemassa ja auttamassa. Ja meillä uskovilla on usko ja toivo.
Kaksi kantaa -sarjassa kaksi aiheesta eri tavalla ajattelevaa ihmistä perustelee kantaansa. Mitä mieltä sinä olet eutanasiasta? Kirjoita mielipidepalstalle: luoteis-uusimaa.toimitus@media.fi.