Vanha tieto häviää. Moni on vieraantunut kehostaan. Vaikka kaiken voi ostaa, ei synnytystä voi ulkoistaa. Tärkeintä työssäni on kohdata ihminen ihmisenä, sanoo sertifioitunut doula, imetystukiäiti Sari Schultink, 38.
Schultink kannustaa puolison mukana oloon, vaikka doula olisikin paikalla. Hän haluaa luoda puolisoille yhteyttä. Mies voi tulla ammeeseenkin.
– Olen aika puhelias, ja vetäisen viimeisestä narusta, jos voin. Otan ihan härskiäkin asiaa puheeksi, koska raskaus ja synnyttäminen ovat elämää. Miehet saa usein mukaan kertomalla, että seksilelutkin kuuluvat synnytykseen! Ne aktivoivat samoja hormoneja, millä lapsi on saanut alkunsakin.
– Koulutukseni on antanut rohkeutta puhua aroistakin aiheista.
Australiassa asumisen ja synnyttämisen ajalta Schultinkilla on yhä istukkakapseleita jäljellä. Niistä äiti saa mm. rautaa. Toipuakseen Schultink nautti paikallisessa synnytystuvassa istukkasmoothien. Hän näyttää myös pientä, somaa lapsensa napanuorasta käänneltyä sydäntä.
Doula on sielunsisko, tukihenkilö synnytyksessä. Hän ei tee toimenpiteitä, vaan tukee ja hoitaa valmistautumista.
– Mitä pidemmälle raskaus menee, sitä ronskimpia vinkkejä annan.
Schultink toteaa, että sairaalat ja matala lapsikuolleisuus ovat hyvä. Silti ”sermit eteen ja vauva ulos” -toimintamalli ei palvele ehkä synnyttäjää joka kerta parhaalla tavalla. Doula-Sari tietää, ettei synnyttäjille kerrota, mitä riskejä mm. epiduraalin laittamisessa on tai miten vähälääkkeisyys palvelisi äidin kehoa. Esimerkiksi käynnistäminen on luonnollista kivuliaampaa.
– Osa naisista myös kantaa lapsiaan pidempään. Niin minäkin, Sari Schultink sanoo.
Sari Schultink tietää, että äidillä olisi oikeus pyytää Suomessakin pala napanuorasta muistoksi. Äidillä on myös oikeus vaatia, että istukan syntymiselle annetaan tunti, napanuoran leikkaamiseen enemmän kuin muutama minuutti. Saa vaatia, ettei vauvaa pestä.
– Tehtäväni on synnyttämisessä tukemisen ohella usein valvoa, että edellisten kaltaiset toiveet toteutuvat. Joskus voi olla yksi hujaus, ja vauva onkin pesty, vaikkei äiti sitä olisi halunnut.
Schultinkin vahvuus ovat lääkkeettömät kivunlievitykset. Hän sai ensimmäisessä synnytyksessään ahaa-elämyksen.
– Menin sinne niin, että kaikki lääkkeet tänne nyt heti. Mutta se kätilö sanoikin, ettet sinä tarvitse ja tsemppasi hurjasti. Kun en ollut lääkitty, hormonit tulivat vahvasti esiin.
– Kun ymmärsin, että minussa on se voima, tajusin, että voin olla muillekin apuna.
Korona-aika oli jatkuvaa veitsen terällä elämistä siinä, saako edes doula tulla sairaalaan. Pahimmillaan kollegoita käännytettiin parkkipaikalta takaisin. Schultink pääsi synnytyksiin, mutta paljon viestittiin puhelimitse tai metsässä kävellen.
Doula sanoo, että jokainen synnytys on oma tarinansa. Erään onnistumisen hän koki, kun sai synnyttäjän miehen tuottamaan pahimman kivun aikana ääntä, miehen synnytyslaulua.
Schulting sanoo, että myös kätilökoulutuksen pitäisi valmistaa enemmän ihmisen kohtaamiseen. Nyt operoidaan vain hanskat kädessä.
– Doula ei ole silti kätilön vastakohta. Hän on linkki synnyttäjän ja sairaalan välillä.
– Se on synnyttäjän elämä, ei meidän muiden.
Vihdissä doulia on ainakin kaksi; Sari Schultink ja Päivi Valli.