Jokikunnan linkkitornin juurella kiemurtelee vaikuttava määrä Venäjän vallan aikaisia puolustuslinjoja. Ne tehtiin saksalaisia vastaan 1. maailmansodan aikana. Kaikkiaan kenttälinnoituksia yhdyshautoineen on mäkimaastossa kolmen kilometrin verran.
Maastosta erottuu lisäksi ampuma-aukkoja, majoitustiloja, varastoja ja korsuja. Kaivannot näkyvät yhä. Syvimmillään ne ovat olleet 2,5-metrisiä.
Venäläiset tekivät tarkat suunnitelmat puolustuslinjoista. Raivaaminen alkoi Jokikunnalla 1915. Kartat tehtiin jo ennen tätä, sillä maailmansota käynnistyi 1914. Jokikunta on osa linnoitusketjua, joka kulki läpi Suomen. Varustamattomalta länsirannikolta odotettiin maihinnousua.
– Jokikunnantie oli vuosisadan alussa yksi Vihdin isoista teistä ja päätie Helsingistä Turkuun 1940-luvulle asti. Vanha ykköstie valmistui vasta, kun Paksaloon rakennettiin silta, opastaa eläkkeellä oleva kyläkoulun opettaja, 50 vuotta Jokikunnalla asunut Leila Kuittinen.
Juuri edellisen vuoksi puolustuslinjat tehtiin tänne.
Tuossa eläinlääkäriasemalla, Niemen kartanossa, oli jo vuonna 1895 puhelin. Yhteys oli lähellä, ja se sopii hyvin linnoitustöihin. 1910 tässä oli yksi Jokikunnan kymmenestä puhelimesta.
Leila Kuittinen
– Tuossa eläinlääkäriasemalla, Niemen kartanossa, oli jo vuonna 1895 puhelin. Yhteys oli lähellä, ja se sopii hyvin linnoitustöihin. 1910 tässä oli yksi Jokikunnan kymmenestä puhelimesta.
Kaivantoja tekivät maastoon jokikuntalaiset ja lähikylien asukkaat. Palkka oli parempi kuin maatyöläisenä. Mukana oli myös naisia ja lapsia mm. hevosenajajina.
Kuittinen on haastatellut kyläläisiä ja keskustellut mm. aluetta tutkineen arkeologi John Legerstedtin kanssa, etsinyt karttoja jopa venäläisistä arkistoista. Nyt eräs Kuittisen entinen oppilas laatii kaivannoista karttaa.
Kävelemme ympäri Patterinmäkeä Kuittisen kanssa. Osa mäestä on avohakattu.
– Nyt pääset hyppäämään ensimmäisen yhdyshaudan läpi.
Hölmistys vaihtuu innostukseksi, kun ymmärrän, ettei tämä olekaan oja. Se ei nimittäin kulje kuten oja, vaan mutkittelee.
– Tämä ei ollut alun perinkään syvä, koska se oli rintaman takana, Kuittinen selventää.
Seuraavaksi vastaan tulee jyrkkä rotko ja näköalapaikka.
– Tämä on ollut erittäin hyvä paikka. Vihollinen olisi näkynyt erinomaisesti juuri täältä.
Syvä, leveä kaivanto kiertää koko suuren avokallion, kiemurtelee sen reunoja pitkin.
– Uskallatko tulla tänne alas? Näet, millainen paikka tämä on, Kuittinen huikkaa kaivannon pohjalta.
Jalkojen alla pyörii kivenmurikoita.
Kuittinen tietää, että dynamiitilla louhitut kallionpalaset laitettiin kaivantojen tukiseiniksi.
Jalka uppoaa sammaleeseen: kaivanto on siis edelleen syvä.
– Hautoihin on tehty ohituspaikatkin, että sotilaat pääsivät juoksemaan toistensa ohi. Katso, tässäkin on ollut jotain, kun irtokiviä on näin paljon.
Kuittinen kertoo, että suomalaiset linnoittajat asuivat kylän taloissa. Saunojen yläkerroissa oli myös tyypillisesti huoneita. Venäläiset upseerit asuivat kartanoissa. Jokisillan pielessä taas oli paikka, jossa maksettiin palkat.
Jokikunnan puolustuslinjat oli jopa salaojitettu. Niihin ei päässyt kertymään vesi.
Kun oli Suomi 100 –vuosi, Kuittinen onnistui saamaan rahoituksen Patterinmäen opastettua reittiä varten. Paikalliset olisivat lahjoittaneet muinaismuistoalueelle alkuperäisiä hirsiä. Reitteinä olisivat toimineet jo olemassa olevat polut.
Reitin saaminen alueelle ei ole silti vielä onnistunut.
– Haluaisin toki yhä opasteet. Ettei historia unohtuisi, Kuittinen sanoo.