Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset paljastavat itsestään uusia asioita. Tällä kertaa vastausvuorossa on vihtiläinen stand up -koomikko Simo Takanen.
En olisi ikinä uskonut... että lähden mukaan kunnallispolitiikkaan. Silti siellä pari kautta tuli häärättyä, katsotaan nyt sitten välivuosien jälkeen, ehkä muutaman vuoden päästä, että olisiko taas aika.
Olen virkeimmilläni... alkuiltaisin. Usein tietokonetta vaativia asioita tulee usein hoidettua klo 18.00 jälkeen, ja silloin tunnen saavani eniten aikaiseksi.
Olen loistava... tekemään lihapullia. Muuten en koe olevani kovin erikoinen ruuanlaittaja, mutta lihapullat.
Suurin asia jonka olen oppinut elämäni aikana on... että me epäonnistumme enemmän kuin onnistumme. Kyse on siitä, että kuinka monta kertaa jaksaa yrittää uudelleen ja kuinka hyvin sietää epäonnistumisia
Haluaisin matkustaa... Etelään, koronan jälkeen melkein kaikki lämpimät paikat käy. Tällä hetkellä toiveena päästä ennen joulua lämpöiseen.
Noloa myöntää, mutta... joskus hömppäelokuvat koskettavat yllättävästi. Ehkä se johtuu siitä, että yleensä en katso niitä, joten ne pääsevät yllättämään.
Vihdissä rakastan sen sijaintia ja mukavaa meininkiä.
Haluaisin oppia... laulamaan. Ala-asteella tuli laulettua kaikki koulun juhlat, mutta äänenmurroksen jälkeen en ole julkisesti laulanut kuin yläasteen pakollisissa laulukokeissa.
Kymmenen vuoden päästä... Olen siinä tilanteessa, että voin viettää ainakin osan talvesta ulkomailla. Tai sitten olen keksinyt jonkin talviharrastuksen, mikä saa minut pitämään talvesta.
Kotini paras puoli on... Takapihan terassi ja sauna. Muuten rivariyksiössä ei ihmeellisyyksiä ole, mutta mukavan kokoinen takapiha on loistava kesällä ja saunaa tulee lämmitettyä usein.
Voisin syödä pelkästään... Makaronilaatikkoa. Olen aika helppo ruokien suhteen ja voin helposti syödä samaa ruokaa monta päivää putkeen.
Jännitän... esiintymistä joka kerta. Vaikka olen esiintynyt satoja kertoja, niin joka kerta ennen lavalle menemistä jännittää. Tietysti sen kanssa on oppinut paremmin elämään ja käyttämään sitä polttoaineena, mutta ei se mihinkään kadonnut ole.
Jos saisin yhden toiveen... toivoisin lisää toiveita, kauhean vaikeaa päättää vain yhtä. Todennäköisesti tulisin hermoraunioksi ja se yksi jäisi lopulta käyttämättä.
Vihdissä rakastan... sen sijaintia ja mukavaa meininkiä. Muutamassa kohdassa elämää olen miettinyt muualle muuttamista, mutta hyvät palvelut ja keskeinen sijainti valtaväylien risteyksessä on pitänyt minut täällä.
Tunnen vastustamatonta halua... ostaa kirjoja. Olen huomattavasti parempi ostamaan kuin lukemaan kirjoja. Tällä hetkellä lukematta on varmaankin muutama kymmenen kirjaa.
Inhoan luonteessani sitä, että... joskus jään jahkailemaan tehtävien aloittamista, vaikkakin lopulta kun saan ne aloitettua, niin ne vievät vain vähän aikaa.
Hyvä ystävä on... parasta mitä ihminen voi saada elämäänsä. Itselläni on harmillisen vähän ystäviä, mutta ne vähäiset ovat hyviä.
Minut saa liikuttumaan... ihmisten auttamisen halu. Esimerkiksi se on koskettavaa, kuinka moni ihminen on auttanut meidän jenkkifutisotteluiden järjestämisessä täysin vapaaehtoisesti.
Kun kukaan ei näe... pelaan sotapelejä netissä ja häviän kolmetoistavuotiaille. Onneksi he eivät usein kysy minun ikää.
En voi sietää... ylimielisiä ihmisiä. Itse ajattelen niin, että kaikkia pitää kohdella ihmisinä ja koskaan ei voi tietää, missä merkeissä samoihin ihmisiin törmää elämässä myöhemmin.
Minulla on pakkomielle... Kouvolan Lakuihin. Kovin harvoin pystyn vastustamaan niiden ostamista, jos näen niitä kaupassa. Pystyn myöskin syömään niitä kerralla aivan kohtuuttomia määriä.
Ihailen... ihmisiä, jotka lähtevät tavoittelemaan omia unelmia. Makeinta on nähdä, kun ihminen jahtaa unelmiaan silmät loistaen.
Jokaisen kannattaisi joskus lukea... Aki Hintsan Voittamisen anatomia. Ehdottomasti yksi omia lempikirjoja.
Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset paljastavat itsestään uusia asioita.