– Museonäyttelyt on tehty nykyisin entistäkin useammin vain väliaikaisiksi. Täällä näyttelyä purkaessa huomasi, että jotkin rakenteista olikin tehty käytännössä ikuisiksi, naurahtaa Vihdin museolla Heinjoki-Säätiölle digitointiprojektia kuukauden päivät tuottanut Paavo Jordman, 21.
Niuhalan vanhan tyttökoulun lattia on muuttolaatikoiden peittämä. Lattialla on myös kuplamuovia, saksia ja muita tarpeellisia työkaluja. Eteisaulasta löytyy pieni valokuvausstudio ja tietokone. Sivupöydälle on aseteltu lisää työkaluja, narua ja pieniä paperinpalasia. Niihin Jordman on kirjoittanut jokaisen näyttelyesineen nimen ja alkuperän.
Vain muutamia suuria esineitä on pakkaamatta, kuten kirnu, länget, separaattori ja iso reki.
Kulttuurien tutkimusta Turun yliopistolla opiskelevan Jordmanin toimenkuvana on ollut luetteloida, valokuvata ja lopulta pakata kaikki Vihdin museon pysyviin näyttelyihin kuuluneessa Evakkonäyttelyssä olleet esineet. Ne palautetaan nyt Heinjoki-Säätiölle.
Jordman näyttää konkreettisesti, mitä on tehnyt työkseen.
Tärkeää on, että esineistä säilyisi muistijälki myös fyysisessä muodossa, vaikka se onkin myös virtuaalisena tämän luettelointiprojektin ansiosta.
Paavo Jordman
—Ensin esineet tai kuvat irrotetaan. Osa on mennyt helposti. Joihinkin olen tarvinnut enemmän työkaluja.
Jordman osoittaa lasivitriinissä olevaa pahvitaulua. Hän vääntää taulun pienellä työkalulla seinästä. Taulun esinenumero on löydettävissä myös koneelta.
Koneelta löytyy tieto mm. esineen historiaan liittyvästä aikakaudesta, mahdollisesta kaiverruksesta ja pakkauslaatikosta.
—Tuossa näkyy esimerkiksi teksti ”Rakennusliitto, 1997, työvälinemuseoteos”. Olen käyttänyt teosta lähteenä hirsikairan nimeämisessä, Jordman mainitsee.
Evakkonäyttely oli Niuhalassa lähes samat 30 vuotta, jonka aikaa museokin toimi tiloissa. Koska museon näyttelytilat pienenevät, joudutaan näyttely palauttamaan säätiölle. Digitointimateriaali päätyy sekä museolle että säätiölle.
Erityisesti Vanjärvellä on ollut paljon Heinjoen-evakoita.
Minne suuntaan heitä muutoin asutettiin?
—Tässä on ollut asutuskartta, mutta olen itse asiassa jo pakannut sen.
Tietokoneelta selviää, että asutus keskittyi Vihdin ohella muihin Keski- ja Länsi-Uudenmaan kuntiin, kuten Karkkilaan ja Lohjalle.
—Silloin haluttiin siirtää evakot maaseudulta samankaltaiseen ympäristöön. Esimerkiksi Viipurin-evakoita asutettiin taas enemmän Helsinkiin.
Heinjoki-säätiön vanjärveläinen puheenjohtaja Eija Kovasin sanoo, että nyt näyttely on modernisoitu digiaikaan.
—Se on myönteinen kehitys. Asiat menevät eteenpäin. Museon tilojen pienentyessä se oli myös pakon sanelema toimenpide. Mutta näitä museoita pyritäänkin nyt sähköistämään.
Kovasin tutustui Sastamalan museon vastaavan näyttelyn, Viipurin läänin Pyhäjärven kokoelman, digitointiin viime vuonna. Sieltä saatiin Vihtiin Jordmanille mentoriksi Jussi Lahtinen, joka oli käynyt jo läpi saman prosessin.
Kovasin kertoo vielä olevan avoinna, mitä näyttelyesineille nyt tapahtuu.
—Kartoitamme vielä alkuvuodesta, jos saisimme esineet jollekin museolle. Kokoelma on yhä yhtenäinen.
VIDEO: Oheisen videon Heinjoki-säätiö kehitti itse, yhteistyössä Vihdin museon ja vihtiläisen Joenrinne Filmsin kanssa. Videon alussa museoamanuenssi Matti Mäki kertoo yleisesti museosta. Sitten ääneen pääsevät evakkomatkat itse kokeneet herrat, karkkilalainen Martti Pynninen ja Nummella asuva Arvi Rättö.