Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset paljastavat itsestään uusia asioita. Tällä kertaa vastausvuorossa on Vihdin uusi kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtaja Taneli Kolppanen.
En olisi ikinä uskonut… juoksevani pitkin Nummelan harjuja. Melkein yhtä vaikuttava kulttuurillinen ja henkinen kokemus kuin New Yorkin Central Parkin tai Tokion keisarillisen palatsin ympäri juokseminen.
Olen virkeimmilläni… puolenpäivän aikoihin. Aamukahvit juotu ja iltapäiväkahveja odotellessa.
Olen loistava… väistelemään turhia asioita ja hoitamaan oleellisia asioita tarpeen vaatimalla antaumuksella.
Suurin asia jonka olen oppinut elämäni aikana on… oppia luottamaan omiin kykyihin. Ei sitä ihan surkea ilmeisesti ole.
Haluaisin matkustaa… vaikka mihin. Kotimaassakin riittää ihmeteltävää, mutta muiden kulttuurien, maisemien ja ihmisten kohtaamisessa on aina erityistä voimaa. Toivotaan ettei maailma mullistuksien keskellä täysin sulkeudu. Seuraava reissu on varmaan turvallisesti jonnekin itselle uuteen Euroopan maahan.
Noloa myöntää, mutta… himoitsen aina uusia teknologisia vempaimia. Onneksi kunta-alan työläisen palkka ei riitä kaikkeen.
Haluaisin oppia… uimaan kunnolla. Uimakouluun pitäisi suunnata.
Kymmenen vuoden päästä olen… jonkin uuden ikäkriisin kourissa. Moottoripyörä on jo hankittu ja maratonit juostu kolmikymppisenä. Nelikymppinen pelottaa valmiiksi.
Kotini paras puoli on… tavaroiden sopiva kaaos. Kirjahyllyt ja viihdelaitteistot. En kannata skandinaavista minimalismia.
Voisin syödä pelkästään… pullaa ja suklaata. Makean himoni on usein suurta, onneksi vastapainoksi juoksen melkoisen paljon. Makean mässäily ja ruumiin fyysinen kiusaaminen tasapainottavat toisiaan.
Jännitän… uusia sosiaalisia tilanteita. Jännityksen kanssa on vuosien varrella onneksi oppinut toimimaan.
Jos saisin yhden toiveen, toivoisin… varmaan maapallon hengissä pysyminen seuraavat vuosisadat olisi kokonaisuudessaan hienoa. Itsekkäästi toivoisi henkilökohtaista mielenrauhaa ja monia kivoja kokemuksia lähitulevaisuuteen.
Vihdissä rakastan… tällä hetkellä kaikkea itselle uutta. Viisi edellistä vuotta meni Etelä-Pohjanmaan lakeuksien maisemissa. Vihdissä on tarjolla uusia kokemuksia ja näkemyksiä.
Tunnen vastustamatonta halua… nähdä uusia paikkoja. Usein riittää myös kirjallinen, elokuvallinen tai pelillinen kokemus uusista paikoista.
Inhoan luonteessani sitä, että… jumiudun kaipaamaan menneitä asioita vähän liikaakin. Joskus tämä on mukavaa muistelua, joskus kiusaa nykytilanteeseen sopeutumista.
Hyvä ystävä on… valmis kuuntelemaan kaikenlaiset valitukset ja ilot. Ja lähtemään aina tarpeen vaatiessa parille tuopille tai muuhun rentouttavaan aktiviteettiin.
Minut saa liikuttumaan... pienet elämää ilostuttavat hetket arjessa.
Kun kukaan ei näe… juttelen itselleni, tai kotona kanille jota juttuni eivät kiinnosta pätkääkään.
En voi sietää… silkasta typeryydestä johtuvaa itsekkyyttä ja ilkeyttä, jota tuntuu olevan nykyaikana entistä enemmän liikkeellä. Jokainen ihminen on terveellä tavalla itsekäs, mutta tyhmyydestä voi parantua.
Minulla on pakkomielle… juosta pari maratonia vuodessa.
Ihailen… ihmisiä, jotka jaksavat levittää positiivista tunnelmaa huonoinakin päivinä.
Jokaisen kannattaisi joskus lukea… Robert E. Howardin Conan -novelleja. Minulle kirjallisuus on aina ollut eniten todellisuuspakoa ja viihtymistä. Howardin pulp-kirjallisuus on juuri tätä, taiteellista arvoa saa etsiä jos haluaa.