Sosiaalista mediaa pidetään helposti diginatiivin sukupolven juttuna, mutta siitä on valtavasti iloa myös monille senioreille. 83-vuotiaalle Raili Salliselle päivittäiset Facebook-päivitykset ovat mieluisa tapa kertoa jälkikasvulle, että mummolla on kaikki hyvin ja elossa ollaan!
– Päivitän Facebook-tilini päivittäin. Tänäkin aamuna otin valokuvia, kun aurinko nousi ja taivas punersi, Raili Sallinen kertoo.
Joskus Facebook-ystäviä muistetaan videopätkällä. Joskus pienellä tarinalla elämästä tai päivän puuhista.
– Näin kaikki läheiset tietävät, että olen elossa, Sallinen sanoo.
Sallisen Facebook-tilin teki jo vuonna 2010 miniä, ja siitä se sitten niin sanotusti lähti. ”Lähti rönsyymään”, niin kuin Sallinen itse sanoo.
Facebook-kavereita someaktiivilla on niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Entisenä hiihtäjänä ja hiihtosuunnistajana Sallinen tuntee paljon talviurheilijoita, ja vaikka Sallisen sanoin Lontoon kieli ei sujukaan, auttaa Google-kääntäjä kertomaan kuulumisista myös kansainvälisille ystäville.
Nyt olen selvitellyt netistä Karviaisen kautta kotipalveluita.
– Ilman kielitaitoa voi aina myös tykätä muiden päivityksistä, Sallinen kertoo nauraen ja innostuu puhumaan hiihdosta ja erityisesti hiihtosuunnistuksesta, josta Sallisella itselläänkin on niin paljon mitaleita, että niiden laskeminen on vaikeaa.
Kirkkaimpana ja ehkä tärkeimpänä hiihtosuunnistuksen viestin MM-kultamitali vuodelta 1975.
– Se oli silloin ensimmäinen lajissaan, Sallinen kertoo.
Sallinen muutti vuonna 1999 Nummelasta nyt jo edesmenneen miehensä kotiseuduille Kontiolahdelle ja palasi nyt lokakuussa paluumuuttajana takaisin Nummelaan.
– Kontiolahdella on edelleen Tuuhelan mökki, joka oli mieheni lapsuuden koti. Siitä ei luovuta, vaikka elämä Etelä-Suomessa onkin hyvää, Sallinen sanoo ja kertoo kunnostaneensa mökkiä osittain surutyönä miehensä poismenon jälkeen.
– Hain muun muassa ELY-keskuksen tukea perinnemaiseman hoitoon. Haalin netistä kaikenlaista tietoa avuksi ja tein myös paljon fyysistä työtä itse, Sallinen sanoo ja kertoo ajatelleensa haastavansa Arsi Harjun kuulantyöntäjänä. Niin paljon riitti pihalla isoja kiviä pyöriteltäväksi.
Hiihtolatuja Sallinen muistelee lämmöllä. Hiihdon parissa tavattuja ihmisiä kuitenkin kaikkein lämpimimmin.
– Ampumahiihtokeskus oli minulle kuin toinen koti. Kontiolahden urheilijat palkitsi minut liikuntakulttuurin ja urheilun parissa ansioituneelle henkilölle jaetulla ansiomitalilla kultaisin ristein, Sallinen kertoo ja mainitsee myös Vihdin viestin ja Nummelan Tarmon olevan tärkeitä seuroja.
Oman hiihtouran jälkeen Sallinen kertoo olleensa mehumaijana huoltojoukoissa 20 vuoden ajan. Talkootyö on tärkeää ja tuntunut omalta jutulta, oli kyse sitten pururadan siivouksesta tai kilpailujen järjestämisestä. Nyt ei vointi enää kestä fyysistä työtä, mutta onneksi on Facebook, jonka kautta voi pitää yhteyttä niin hiihtokavereihin kuin sukulaisiinkin.
– Nyt olen selvitellyt netistä Karviaisen kautta kotipalveluita. Omakanta, Karviaisen palvelut ja kunnan sivut ovat tuttuja. Olen lukenut tiedotteita ja tallentanut linkkejä. Varasin juuri hammaslääkäriajankin netistä, omatoimisesti asioitaan hoitanut Sallinen sanoo, ja kiittelee avustaan omia poikiaan, poikien perheitä ja lähellä asuvaa pojanpoikaa.