Nummelassa Tinurintiellä otettiin perjantaina 26. marraskuuta virallisesti joulun henki vastaan. Jouluvaloja oli siihen asti voinut vain salaa hypistellä oman kodin sopukoissa. Vasta perjantaina kello 18 jouluvalot sai sytyttää omalla etupihalla.
– Yritin olla laittamatta valoja aiemmin. Takapihalla pystyin vähän salaa keulimaan, sieltä ei näy kadulle. Jouluvaloilla on tapana lisääntyä kodissamme vuosi vuodelta, Tinurintien asukas Hanna Wikman huokaa.
Idea valojen yhteissytytyksestä lähti vuosi sitten naapuruksilta Hanna Wikmanilta ja Sari Hoolilta. Molemmat tunnustautuvat jouluihmisiksi, koti valaistuu jouluvaloista jo hyvissä ajoin ennen joulua. Wikmaneilla mennään kahden kuusen taktiikalla, ensimmäinen astuu vuoroon jo joulukuun alkupuolella.
Kun töpselit oli lyöty perjantaina seinään, Tinurintien asukkaat lähtivät iltakierrokselle. Yhdeksän talon ovet olivat avoinna kadun muille asukkaille. Ohjelmassa oli paitsi naapureiden valojen ihastelua myös glögin siemailua. Aikaahan tuossa meni, viimeiset glögit hörpittiin lauantaiaamun puolella.
– Tarjoilut olivat hyvät. Laakson Tiina oli hauduttanut riisipuuroa ja von Wertheillä oli pizzaa, Wikman ja Hooli kertovat.
Omaa satoa ja omatekoista oli tarjolla myös Wikmaneilla. Heidän takapihallaan ja myös kesämökillä kasvaa viinirypäleitä, joista pariskunta valmistaa viiniä. Joulun aikaan osa viineistä maustuu glühweiniksi. Esa Wikman luettelee kasviensa rypälelajikkeita, joukkoa johtaa latvialainen lajike Zilga.
Olemme tehneet paljon asioita kimpassa.
Esa Wikman
– Viiniä valmistui tänä vuonna 28 pulloa. Mukana oli neljää lajiketta; latvialaista, venäläistä, kanadalaista ja amerikkalaista. Lajikkeiden pitää tulla Suomen kaltaiselta ilmastoalueelta, jotta ne menestyisivät Suomen oloissa, Wikmanit tarkentavat.
Ulkovalojen sytytysoperaatio on piristys tinurintieläisten talveen ja jatkumoa kesäperinteelle.
– Kadulla oli ensimmäiset pihajuhlat 13 vuotta sitten. Kesäjuhlat pidetään yleensä viikkoa ennen juhannusta. Ensimmäisenä kesänä kannoimme pöydät ja tuolit kadulle, sen jälkeen olemme vieneet omat kalusteemme aina sen talon pihalle, jossa juhlat pidetään. Se talokunta, joka on kokkausvuorossa, käy kaupassa. Kustannukset jaetaan osallistujien kesken, Esa Wikman kertoo.
Tinurintien talot on rakennettu vuosina 2003–2004, perusta yhteisöllisyydelle lyötiin samassa hötäkässä kuin talojen perustukset, ja hyvin perustukset ovat kantaneet.
– Olemme tehneet paljon asioita kimpassa. Teimme esimerkiksi paalutuksen samaan aikaan seitsemän lähitalon kanssa. Kadullamme on hyvä kattaus samanikäisiä, sosiaalisia, mukavia ihmisiä. Ikähaarukkamme on tällä hetkellä 50–60 vuotta. Meillä oli kaikilla pieniä tai kouluikäisiä lapsia, kun muutimme tänne. Laskimme, että jokaisessa perheessä oli keskimäärin 2,5 lasta, Esa Wikman laskee.
Apuja kadulla on annettu runsaasti vuosien varrella puolin ja toisin. Perheiden miehet ovat kartuttaneet autotallivarustustaan vuosien mittaan. Rautakauppaan ei tarvitse lähteä, naapurista löytyy yleensä lainaksi porakonetta ja muuta kalustoa.
– Tinurintien yhteiset juhlateltat ovat olleet myös kovassa käytössä. Meillä on Whatsapp-rinki, josta niitä voi varata, Hanna Wikman kertoo.
Vuosiin on mahtunut runsaasti rippi-, ylioppilas- ja syntymäpäiväjuhlia. Joulun aikaan Tinurintien kodit täyttyvät näistä sankareista, jotka tekivät 18 vuotta sitten hiekkakakkuja kotien rakennustyömailla.