Vihtiläisille kirjojen ystäville tutuksi tullut Marja Tuomikoski on iloinen. Iloon on monta syytä: Tuomikoskella on takanaan pitkäkestoinen ja monipuolinen työura kirjastossa mieleisellään alalla ja edessään riittävän virikkeelliset ja sopivan joutilaat eläkepäivät.
– Tässä hetkessä tuntuu hyvältä. Ehdotin kollegalle, että saisin oman nimikkotuolin täältä kirjastosta, johon voisin tulla istuksimaan. Kyllä minua kirjastossa nähdään jatkossakin, Tuomikoski sanoo ja hymyilee lämpimästi.
Tuomikoski on työskennellyt Vihdin kirkonkylän kirjastossa 47 vuotta erilaisissa työtehtävissä. Hän työskenteli ensimmäisen kerran kirjastossa jo 16-vuotiaana syksyllä 1973 tilapäisenä tuntiapulaisena.
– Vuotta myöhemmin kirjastossa avautui kirjastoapulaisen viransijaisuus. Hain, tulin valituksi ja sille tielle jäin. Työurani alussa kirjastoapulaisilla ei ollut erityisiä vaatimuksia koulutuksen suhteen, Tuomikoski selvittää.
Virallisesti Tuomikoski pätevöityi tehtäviinsä myöhemmin työn ohessa. Vuosien mittaan työnimikkeitä on ollut useita: kirjastoapulainen, vs. kirjastoamanuenssi, vs. lastenkirjastonhoitaja ja vs. kirjastonhoitaja.
– Välillä olen myös sijaistanut esimiestäni. Varsinainen nimikkeeni on kuitenkin kirjastovirkailija.
Nyt alkaa uudenlainen vapaus.
– Työtoverit ja työ itsessään ovat opettaneet tekijäänsä. Parasta ja jännittävintä on aina ollut asiakkaiden kohtaaminen. Monipuoliset ja haasteelliset työtehtävät ovatkin suuresti myötävaikuttaneet pitkään työuraani.
Kenties suurin syy samassa työpaikassa viihtymiseen on kuitenkin Tuomikosken mukaan ollut hyvä työyhteisö.
– Meillä on autettu toinen toistamme ja muistettu kiittää. Olemme nauraneet paljon yhdessä.
Kirjastossa kaikki tehtiin 1970-luvulla joko käsin tai kirjoituskoneella.
– Luettelokortit, kirjastokortit, kartuntaluettelot kirjoista, kuultokuvista, kaseteista ja äänikirjoista sekä aineiston poistoista kirjoitettiin käsin.
– Aikanaan saatiin sähkökirjoituskoneet, joilla tekstiä voitiin tallentaa myös muistiin. Tämä oli silloin iso edistysaskel etenkin luettelointityön osalta.
Ennen vuoden 1993 atk-pohjaiseen lainaukseen siirtymistä lainaus ja palautus hoidettiin Detroit-järjestelmällä.
– Kirjan taskussa oli kortti, johon merkittiin lainaajan numero. Lainaaja sai palautuspäivän eräpäiväkorttiin leimattuna. Päivän päätteeksi kortit aakkostettiin ja järjestettiin eräpäivittäin.
Eläkkeelle siirtyminen tuntuu Tuomikoskesta hyvältä. Hän kuuluu Etelä-Virossa sijaitsevan kaupungin Viljandin ystäväseuraan ja Kansanmusiikkiliittoon.
– Nyt alkaa uudenlainen vapaus. Uskon sen tuovan elämääni uusia merkityksellisiä asioita. Ulkoilu ja lähiluonto ovat minulle tärkeitä, sanoo myös Vihdin Retkeilijöihin kuuluva Tuomikoski.