Selin kyläläiset toteuttivat pihoillaan upean joulukalenterin, joka lisäsi yhteisöllisyyttä ja kirvoitti kilpailemaan naapurien kanssa mm. jouluvalojen määristä.
24 sievää pientä jouluista yllätystä, ja mikä parasta – kaikki luukut aukenivat kerralla!
– Meidän kylän kalenteri on kylän kartta, ja kävijöitä on käynyt. Osa kävellen ja osa autoilla, Selin kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Ritva Juhantalo nauraa ja kertoo meiningin olleen vähän sellaista, että kun kerran naapuritkin, niin kyllä mekin.
Ja niin syntyi pieniä ja isoja tonttuja, kivestä valmistettuja tonttuja, kuvaelmia, tarinoita, valaistuja joulukuusia ja jopa kauralyhdettä kantava pingviini. Luukku 24 löytyy monitoimitalon pihalta. ”Moniksen” edustalla on postilaatikko, jossa voi antaa äänensä suosikkiluukulleen. Eniten lappuja saanut luukku palkitaan. Tässä kisassa ei kuitenkaan ole tärkeintä voitto. Vai onko?
– Tämä on ollut mukava projekti ja ehdottomasti antoisa myös tekijällekin. Kivaa pöhinää ennen joulua, Juhantalo pohtii ja kertoo humoristisesti kilpavarustelusta.
Naapurin pihoilla on käyty kurkkimassa ja jouluvaloja on lisätty, jotta omassa kalenteriluukussa olisi enemmän valoa kuin naapurilla. Eräässä luukussa oli tarjolla makeisia – ehkäpä tuomariston lahjontaan?
Meillä on kylällä on paljon osaajia.
Idean äiti Kati Sepponen
Vaikka naapuruston kilpailuhenkisyys toikin ripauksen huumoria mukaan, on joulukalenterin ideana kuitenkin ylläpitää ja kehittää yhteisöllisyyttä. Toisaalta haluttiin tarjota myös uudemmille kyläläisille mahdollisuuden oppia kylän teiden nimiä ja tutustua uusiin ihmisiin.
– Halusimme lisätä kylälle toimintaa, mutta korona rajoitti kekkereiden suunnittelua, idean äiti Kati Sepponen sanoo ja toteaa, ettei kylällä aina tiedetä, jos joku uusi on paikkakunnalle muuttanut.
Joulukalenteri osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Siitä tuli samalla aarrekartta. Luovuutta, yhteistä hyvää ja mitä mahtavampia kuvaelmia aarteina.
– Me asumme vanhassa postitoimistossa ja kaupassa, jonka ikkunaa olen aina koristellut teeman mukaan – oli sitten halloween tai vappu. Olen koristellut ikkunaa lenkkeilijöiden iloksi. Ja niiden lasten, jotka kävelevät ohitsemme monitoimitalolle perhekerhoon. Meidän edessämme on myös koulubussin pysäkki ja ikkunasta on iloa heillekin, Sepponen sanoo.
Ja siitä se sitten lähti, ja kalenteri saatiin nopeasti käyntiin. Muutama ilmoittautui mukaan samalta kyläyhdistyksen kokouksen istumalta. Toiset pienen ystävällisen painostuksen jälkeen.
– Sanoin alun epäilijöille, ettei se perinteinen kuvakalenterikaan ole aina niin ihmeellinen. Pääasia on tarkoitus, Juhantalo kertoo.
Kati Sepposen mukaan yhteinen kalenteri onnistui jo heti alussa lähentämään kyläläisiä.
Syntyperäinen selkiläinen Liisa Ali-Mattila luonnehtii Selkiä tyypilliseksi vanhaksi maalaiskyläksi, joka on ollut viime vuosina muuttovoittoinen, vaikka kyläkoulu sulki ovensa jo vuonna 1968.
– Kylällä on ollut aikanaan paljon osuustoimintaa. Meillä on ollut osuuspankki ja osuuskauppa. Osuustoiminnallisuus on meidän ensi talven kyläkokouksen aiheenakin, Ali-Mattila sanoo ja järjestelee samalla monitoimitalolla pöytiä vanhustentuen joululounasta varten.
Taustalla soi suomalainen iskelmä ja perunateatteriin ja rosollin tekoon on valjastettu useampia kyläläisiä.
– Meillä on kylällä paljon osaajia. Omalta kylältä tulee tarvittaessa traktorit, sorat ja rakennustelineet. Täällä saa aina jeesiä. Näköjään myös kylän yhteiseen joulukalenteriin, Kati Sepponen nauraa.