Nuoret kuormittuvat ja uupuvat jatkuvissa suorituspaineissa. Eikä kuormittuminen ei ole vain niiden nuorten ongelma, joilla on isot tavoitteet. Pelkästään koulutyökään ei kuormita, vaan syyt ovat laajemmat.
– Uupumus on tosi yleistä ja tosi vakavaa. Se on iso yhteiskunnallinen ongelma, sanoo vihtiläinen abiturientti Ida Himilä, 18. Hän haluaa olla äänitorvena nuorten hyvinvoinnin puolesta. Hän haluaa herätellä aikuisia, ennen kaikkea päättäjiä.
– Näen mielenterveyden ongelmia joka puolella. Nuorista tuntuu, että ne ovat joillekin aikuisille pelkkää utopiaa – tai ehkäpä laiskuutta.
– Toivon, että vanhemmat sukupolvet ottaisivat nuorten tilanteen vakavasti. Tarvitaan lisää konkreettisia toimia, lisää resursseja, jotta nuoret eivät hajoa jo ennen työelämää.
Nykyään nuorilla on yhä vähemmän tilaa tehdä virheitä ja kasvaa, sanoo Ida osuvasti. Suomalainen yhteiskunta on hyvin suoritus- ja tuloskeskeinen: tee töitä ja taas töitä, niin sinut palkitaan.
– Mutta mihin vetää omat rajat? Kulttuurissamme ei tuoda tätä esille. Nuorelle tulee riittämättömyyden tunne, jollei pysty rajaamaan. Koko ajan sisäinen ääni sanoo: pitäisi tehdä enemmän.
Nuoret, puhukaa! Aikuiset, kuunnelkaa!
Ida Himilä
Omalla kohdallaan Ida tajusi, ettei hänen suhtautumisensa työhön ja raatamiseen ollut normaalia. Hän sai apua lukion kuraattorilta.
– Hänen avullaan hyväksyin, ettei tämä ole OK. Oli helpotus, että joku sen sanoi: kyseessä on ongelma, jonka takana on isompia asioita, ja josta saa kokea huonoja tunteita. Että kannattaa pysähtyä tähän – tiedostaa ja käsitellä tunteet! Asioiden ratkominen olisi hyvä taito. Samalla voisi oppia tuntemaan itseään.
Katsoin ympärilleni ja aloin puhua avoimesti toisten nuorten kanssa, muidenkin kuin lukiolaisten. Kuormittuminen nousi esille nuoren taustasta riippumatta. Moni kokee olevansa yksin ja sinnittelee, ei ehkä tajua milloin asiat ovat huonosti. Ei esimerkiksi ehdi syödä, vaikkei ole syömishäiriötä. Alkoi huolestuttaa, sanoo Ida.
Hän kävi myös lukion rehtorin puheilla ja sai tältä rohkaisua nostaa nuorten tilanne julkiseen keskusteluun.
– Asian ajankohtaisuudesta kertoo se, että sain valtavasti tykkäyksiä ja kiitosta lukion anonyymillä sivustolla, kun kerroin keskustelleeni rehtorin kanssa.
Ida on puhunut myös opettajille. He haluavat auttaa, mutta nuorten ongelmat ovat monisyiset. Erään opettajan mukaan oppilaat kuormittuvat koulutehtävistä nyt enemmän kuin ennen.
Ongelmat ja tarpeet ovat vihtiläisiä ja valtakunnallisia:
– Koronan vaikutuksiin tarvitaan enemmän sosiaalipalveluja! Nyt meillä on kolme ihanaa opoa, kuraattori ja psykologi aika täynnä, kouluterkka koko ajan varattuna. Sosiaalipalvelut ja chatit ovat netissäkin täynnä. Terapeutit ovat täynnä ja sitä paitsi kalliita opiskelijoille, Ida luettelee.
Hän on luvannut olla mukana puhumassa kuormittumisesta ja omista rajoista lukion ykkösille.
– Koulujen ja kunnan pitäisi miettiä, mikä olisi toimiva tapa tukea nuoria. Sitäkin voisi yrittää, että oppilaat antaisivat oppilaille vertaistukea.
Etäkoulu on taas uhkana. Ida pelkää, että monen nuoren psyyke ei sitä enää kestäisi. Ja entä jos etänä on käytävä jatko-opinnotkin?
Nuorten vanhemmilta Ida toivoo herkkiä tuntosarvia, kuuntelua ja ymmärtämistä – ei paineiden lisäämistä tuputtamalla heti ratkaisuja.
– Moni nuori ei puhu vanhemmilleen. Vanhemmat eivät ymmärrä miten asiat ovat muuttuneet.
Muille nuorille Idalla on selkeä viesti: huonoista tunteista pitää puhua.
– Älkää painiko yksin isojen asioiden kanssa. Hakekaa apua matalin kynnyksin, sillä ei ole liian pientä ongelmaa. Puhukaa vaikka ensin kaverille. Vaikka yksinäiseltä tuntuisi, yllättävän moni ymmärtää.
Ida asuu Ojakkalassa isänsä ja äitinsä kanssa. Jo omilleen muuttaneita sisaruksia on kolme.
Idan tavoitteena on valkolakki keväällä – viidestä aineesta yksi on jo kirjoitettuna. Hän aikoo hakea yliopistoihin mutta pitää välivuoden ja olla töissä. Hengähdystauko on tarpeen.
– Menen katsomaan pääsykokeita. Valtiotieteet tai psykologia kiinnostavat.