Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset paljastavat itsestään uusia asioita. Galleria Pictorin gallerianhoitaja Tiina Purhonen on humanisti, joka haluaisi oppia peruuttamaan asuntovaunua.
En olisi ikinä uskonut… että minusta tuli karavaanari, kaikkien kaveri.
Olen virkeimmilläni… aamulla klo 8.30–10.30. Virkeä aika on aika lyhyt ja olen tosi onnellinen, jos tuohon kellonaikaan on mahdollisuus tehdä päivän keskittymistä vaativat työt.
Olen loistava… kuulemma grillaamaan kanaa. Olen omasta mielestäni loistava keksimään kaikenlaisia ideoita, elämäni on harvoin tylsää.
Suurin asia, jonka olen oppinut elämäni aikana on… että asioilla, joiden eteen ponnistelee, on tapana toteutua.
Haluaisin matkustaa… keväällä Brysseliin tapaamaan tytärtäni ja syksyllä asuntovaunumatkalle Lappiin.
Noloa myöntää, mutta… yöpöydälläni on romaanien välissä piilossa unikirja. Luen myös horoskooppeja.
Haluaisin oppia… puhumaan sujuvasti ranskaa ja venäjää, tekemään ranskanlettejä, hiihtämään paremmin, peruuttamaan asuntovaunua ja olemaan nopeampi kirjoittaja.
Kymmenen vuoden päästä olen… jo aika vanha, huh!
Kotini paras puoli on… sohva. Kun pääsee sohvalle, on päivän työt pulkassa.
Voisin syödä pelkästään… kalaa, perunoita, omenoita ja mustikoita.
Jännitän… autolla ajamista silloin, kun on pimeää.
Jos saisin yhden toiveen, toivoisin… että lasteni elämä on onnellista.
Vihdissä rakastan… monia upeita maisemapaikkoja. Vihdissä on korkeuseroja sekä luonnon ja kulttuurimaiseman vaihtelevuutta. Olen ylpeä kotiseutuni kauneudesta.
Tunnen vastustamatonta halua… olla koskematta tietokoneeseen ja puhelimeen. Tämä on se osa työtäni, jota en haluaisi.
Inhoan luonteessani sitä, että… niin sanotusti en aina näe metsää puilta. Tällaisen piirteen kanssa on joskus raskasta.
Hyvä ystävä on… kullankallis. Hyvän ystävän kanssa on ihanaa höpötellä ja hassutella. Hyvä ystävä on aina tukena.
Minut saa liikuttumaan... lasten ystävällisyys ja sydämenviisaus, joka putkahtaa aika ajoin ja siellä täällä esiin. Sellaista nähdessäni uskon, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä olento.
Kun kukaan ei näe… syön irtokarkkeja, vaikka niistä tulee joka kerta paha olo.
En voi sietää… somenalkutusta. Olen ihan äimänkäkenä silloin, kun huomaan jonkun olevan mielestään aukottomasti oikeassa. Olen humanisti, jonka mielestä asioista voi olla eri mieltä ja maailmassa on vain vähän faktoja.
Minulla on pakkomielle… puuhailla jotakin. Minulle olisi aivan mahdoton ajatus olla vaan.
Ihailen… iloisia, rentoja ja sosiaalisesti taitavia ihmisiä. Ihailen rohkeutta.
Jokaisen kannattaisi joskus lukea… Richard Powersin Ikipuut. Se kertoo ihmisten rohkeudesta ja siitä miten puut kietoutuvat heidän elämäntarinoihinsa. Se kertoo puista todella syvällisellä tavalla, esimerkiksi siitä, miten puut viestittelevät. Kirja on ihana ja vaikuttava.