Jos elämä vie siihen pisteeseen, ettei tiedä kumpi kasvaa nopeammin, paperipinot työpöydällä vai tekemättömien töiden lista, on hyvä pysähtyä ja ottaa aikalisä.
Olkkalalaiselle kaupan alan ammattilaiselle Pasi Moisanderille kävi näin.
– Eräs kauppaketjun isompi pomo sanoi minulle, että jos tuntuu etten jaksa, niin pitää mennä rohkeasti lääkäriin. Ettei saa jättäytyä ilman apua. Nämä sanat jäivät mieleen ja auttoivat käännekohdassa, jolloin tajusin hakea apua, Moisander sanoo ja muistelee hetkeä.
– Istuin yksin työvuorossani myymälän kassalla. Tekemätöntä työtä oli toimiston puolella vielä niin paljon, ettei yksi eikä kaksikaan iltaa riittäisi niiden tekemiseen. Silloin päätin, että kun seuraava kaveri tulee työvuoroon, niin lähden lääkärin. Ja palasin vain siivoamaan työpöydän, Moisander sanoo.
Eikä hän näyttäytynyt enää yhdellekään silloiselle kauppansa työntekijälle.
Kauppaopisto ja työpaikka kaupan alalla. Apulaismyymäläpäällikön pesti, esimieskoulutus ja myymäläpäällikön työ. Kauppakin eli murrosvaihetta, ja Moisanderin työpaikoista Sestoista tehtiin Valintataloja.
– Sain koko ajan lisää tehtäviä ja tuli uusia järjestelmiä. Minulla oli myös huono tapa: tein liikaa itse enkä osannut delegoida, Moisander pohtii.
Työpäivät venyivät. Moisander muistaa klikkailleensa järjestelmällisesti sähköpostejaan avatuiksi, ettei olisi jäänyt kiinni siitä, ettei niitä oltu luettu.
Sama ketjujohtaja, joka kehotti hakeutumaan lääkäriin, suositteli myös kysymään itseltään, että ”voiko näin jatkua”.
Se oli hyvä kysymys ja sellainen, joka jäi Moisanderin mieleen. Vastaus oli nimittäin selvä – ei voinut.
– Olin yhteensä 5 kuukautta sairaslomalla. Mietin tulevaisuutta ja kävin myös ammatinvalintapsykologilla, jonka kanssa kartoitimme mahdollisuuksia.
Ammatinvalintapsykologin mielestä kaupan ala vaikutti kuitenkin monessa suhteessa sopivalta, ja ehdotti palaamista tutulle alalle huilaustauon jälkeen.
Kun uusi ketjupäällikkö soitteli ja kyseli Moisanderilta miltä työhön paluu tuntuisi ja ehdotti puhelussa, että mitäpä jos Moisander tulisikin vain tavalliseksi työntekijäksi, ilman esimiesroolia, tiesi Moisander vastauksen heti.
– Tunsin, kuinka taakka lähti pois harteilta, Moisander hymyilee ja kertoo, että työn aloittamisesta sovittiin lähes siltä istumalta.
– Tein silloin kaikenlaisia kaupan alan töitä ja olin välillä eri myymälöissä kiertävässäkin roolissa. Kun Siwat lopetettiin, loikkasin toiseen ketjuun, Moisander sanoo ja toteaa, että tuntuu hyvältä.
Moisanderin löytää nyt Nummelan K-Supermarketista. Iloisena.
– Työskentelen lihatiskillä, kaupan postissa ja välillä kassalla. Olen onnistunut välttämään toimistotyön, sillä olen enemmän toiminnan mies, Moisander nauraa ja sanoo, että pitää tehdä sellaista, missä viihtyy. Olla rohkea. Ettei avun hakeminen ole merkki epäonnistumisesta, vaan kaikkea muuta.
Nyt töistä kotiin lähtiessä ei tarvitse enää murehtia, kun työasiat jäävät kauppaan.
– Olen luonteeltani sellainen, että teen täysillä. Täydellä nopeudella enkä jää nojailemaan. Joku on joskus kysynyt, että onko mulla kiire. Olen vastannut, että ei, mutta teen reippaasti, ettei tulisi kiire, Moisander sanoo ja kannustaa nyt muitakin rohkeisiin ratkaisuihin. Kysymään itseltä, että voiko näin jatkua.