”Muutin syyskuussa vaihto-oppilaaksi Dalhousieen, New Brunswickin provinssiin Kanadaan. Tarkoitus on olla täällä 9 kuukautta. Asun saksalaisen vaihto-oppilaan ja meidän kanadalaisen host-äidin kanssa omakotitalossa.
Ajatus vaihto-oppilaaksi lähtemisestä lähti alunperin äidiltä, sillä hän on oman vaihto-oppilaskokemuksensa tuloksena aina kannustanut lähtemään. Olen myös huomannut, että vaihtelu tekee minulle hyvää. Lukio on varmasti helpompaa suorittaa loppuun pienen ”tauon” jälkeen. Kyllähän siis täälläkin opiskelen, mutta koska en Suomen opiskeluissa edisty ollenkaan täällä tehdyillä kursseilla, otan aika rennosti. Halu omaan lähtöön varmistui, kun otimme äidin kanssa meille saksalaisen vaihto-oppilaan, Laran, reiluksi puoleksi vuodeksi 2019–2020. Hänen lähtönsä toki vähän aikaistui koronan takia.
Nuorena yksin ulkomaille lähteminen oli hurjan jännää. Järjestön takia en tosin matkustanut yksin, vaan kolmen muun suomalaisen kanssa. Meidät ripoteltiin ympäri provinssia, ja olen nähnyt heistä kahta yhden kerran tällä reissulla. En olisi ehkä selvinnyt matkasta ilman heitä, sillä maassaoleskelupapereiden ja muun byrokratian, sekä pitkien jonojen takia myöhästyimme Montrealissa lennolta matkallamme New Brunswickin provinssiin. Siinä 48 tunnin valveillaolon kohdalla oli hiukan kädetön olo. Kaikki kuitenkin selvisi ja saimme itsemme jopa hotelliin muutaman kilometrin päähän lentokentässä. Siinä piti ottaa ohjat omaan käsiin; eihän järjestö voi Suomesta käsin tuossa tilanteessa oikein mitään tehdä. Saimme seuraavana päivänä lennettyä kohteeseen ja kaikki järjestyi!
Päivät täällä kuluvat opiskellen Dalhousie Regional High Schoolissa ja viettäen aikaa muiden vaihto-oppilaiden ja kanadalaisten kavereiden kanssa.
Kanadalainen talvi on miellyttävä: Täällä on paljon valoa, aurinko näkyy joka päivä ja lunta on paljon. Jatkuvasti miinusasteita eli ei loskaa! Parhaita hetkiä ovat olleet reissut muiden vaihtareiden kanssa ja hetket kavereiden kanssa. Nyt jo tiedän, että vuodesta jää mieleen paljon iloisia hetkiä joita tulen muistelemaan vielä monen kymmenen vuoden päästäkin.
Parhaita hetkiä ovat olleet reissut muiden vaihtareiden kanssa ja hetket kavereiden kanssa.
Koulu on Suomeen verrattuna helppoa. Kaikissa aineissa ollaan vielä yläastetasolla eivätkä opettajat vaadi paljoa akateemisia taitoja missään aineessa. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Olen jo käynyt monia kurssieni asioita joko Suomessa koulussa, tai tiedän muuten vaan. Tänne tuleminen oli fiksua, kun mielessä oli välivuosi.
Korona vaikuttaa opiskeluun ja vapaa-aikaan. Meillä oli täällä kuukauden etäopiskelujakso kun olimme lockdownissa. Paljon on menoja peruuntunut koronan takia. Näyttää menevän nyt parempaan suuntaan ja keväämmällä pitäisi olla enemmän reissuja jopa New Brunswickin ulkopuolelle.
Olen kotoisin Vihtijärveltä ja välillä kaipaan Vihtiin. Mutta nyt kun olen täällä, nautin täällä olosta. Kotona on paljon tärkeitä ihmisiä ja kaikki on tuttua. Mutta on tervettä käydä mukavuusalueen ulkopuolella. Paluu Suomeen on kesäkuun lopussa.
Melko varmasti paluun jälkeen jään asumaan Suomeen. Mielessä on kuitenkin matkustaminen, sillä onhan reissuissa kertynyt ystäviä ympäri maailmaa. Kotiin palattua majapaikkoja on täällä Kanadassa, Japanissa, Koreassa, Saksassa, Alankomaissa, Ranskassa ja vaikka missä muualla”.
Meiltä maailmalle -juttusarjassa esitellään ulkomaille muuttaneita vihtiläisiä ja karkkilalaisia. Vinkkaa haastateltavaa sarjaan: viu.toimitus@media.fi