”Olen asunut lapsuuteni Vihdin Kirkonkylässä ja käynyt koulua Nummelassa yläkoulusta lähtien. Elokuussa 2021 lähdin Yhdysvaltojen Montanaan vaihto-oppilaaksi.
Olen hyvin kiinnostunut kielistä ja kulttuureista, ja äitini on aina kertoillut minulle ja sisaruksilleni paljon omasta vaihtovuodestaan, minkä innoittamana olen unelmoinut vaihto-oppilasvuodesta niin kauan kuin vain muistan.
Käyn täällä high schoolin viimeistä luokkaa, joten arkisin minulla on koulua kahdeksasta vähän yli kahteen. Olen ollut mukana kahdessa koulun näytelmässä, ja harjoituksia on päivittäin, joten yleensä iltapäiväni kuluvat teatterin parissa.
Koulussa opiskelen Yhdysvaltojen historiaa, psykologiaa, teatteria, englantia sekä ranskaa. Iltaisin usein syömme isäntäperheeni kanssa yhdessä illallista ja saatamme katsella ohjelmia tai pelailla pelejä. Keskiviikkoiltaisin monet nuoret käyvät kirkkojen nuorisoryhmissä, ja olen itsekin silloin tällöin osallistunut nuorisoryhmän toimintaan yhdessä amerikkalaisen veljeni kanssa. Koulun tapahtumia on myös paljon, ja usein saatan mennä yhdessä ystävieni kanssa katsomaan esimerkiksi koripalloa tai kuuntelemaan kuoroja tai orkestereita.
Yhdysvaltoihin muuttaessani en juurikaan kokenut suurta kulttuurishokkia, vaikkakin Montana on hyvin erilainen paikka kuin Suomi. Suurimmat konkreettiset erot, joihin törmään päivittäin koskevat koulua ja koulujärjestelmää. High school muistuttaa ikään kuin suomalaista lukiota sekä yläkoulua. Opiskelurytmi on verkkaisempi kuin lukiossa, ja jokaista oppiainetta on päivittäin. Oppitunnit kestävät 53 minuuttia ja välitunnit kuusi, mikä on mielestäni kummallista, mutta mitä ilmeisimmin toimivaa. Lisäksi harrastukset ovat ikään kuin osa koulua, eikä koulun ulkopuolista toimintaa. Itse olen ollut mukana teatterin ohella kouluni puhe ja väittely -joukkueessa. Lisäksi kouluilla on teemavärit ja maskotti, ja kouluhenki on ihan toista maata verrattuna Suomeen.
Amerikkalaiset ihmiset ovat mielestäni avoimempia ja tuttavallisempia vieraiden kanssa kuin suomalaiset, ja hyvän päivän tuttuja on hyvin helppo saada. Ystävyyssuhteiden kehittäminen toki vie aikaa kaikkialla. Uskonto ja poliittiset suuntautumiset ovat myös paljon näkyvämpiä osia ihmisten elämää ja identiteettiä, kuin mihin yleensä Suomessa törmää, eikä niitä koeta niin vahvasti ihmisen yksityisenä asiana.
Kaipaan Suomea ja Vihtiä monella lailla, mutta koti-ikävään auttaa tieto siitä, että paluuni Suomeen on vissi asia. Päivämäärät eivät ole vielä lukkoon lyötyjä, mutta joskus kesäkuussa koittaa lähtöni täältä. Nykyteknologia tekee yhteydenpidon helpoksi, joten en koe olevani ulkopuolella Suomen, perheeni ja ystävieni asioista. Huomaan kaipaavani usein suomalaista luontoa ja vihtiläisiä maisemia, kuten järviä, metsiä ja jopa pikkuisia maanteitä.”
Meiltä maailmalle -juttusarjassa esitellään ulkomaille muuttaneita vihtiläisiä ja karkkilalaisia. Vinkkaa haastateltavaa sarjaan: viu.toimitus@media.fi