Vihdin Tiluksilla-tilan emäntä Annukka Cederlöfin mukaan maalle muutto on tuonut mukanaan pelkkää hyvää: luonto on tullut lähemmäksi ja elämä maistuu nyt omannäköiseltä. Maalle muutto saattaa poikia myös kirjan! Cederlöfilta ilmestyy 30.3. WSOY:n kustantama kirja ”Tiluksilla. Unelmani maalla”.
Kirja kertoo niin Cederlöfin omasta kuin rakastettavien karvaisten kaveriensakin tiestä pientilalle Vihtiin.
– Kirjan kirjoittaminen on ollut jännä projekti, johon on mahtunut paljon tunteita kirjoittamisen hauskuudesta tuskaan ja epätoivoon, Cederlöf pohtii.
Cederlöfin ylläpitämät Tiluksilla-sometilit ovat keränneet huiman määrän seuraajia. Cederlöfin eläinten hulvattomia tempauksia seuraa uteliaana yli 125 000 Facebook-tykkääjää ja yli 84 000 Instagram-seuraajaa.
Tilan sosiaalisen median päivitykset painottuvat tilan elämään, mutta tuore kirja kertoo Annukka Cederlöfistä ihmisenä.
– Somessa mun oma elämäni ei ole niin framilla, mutta kirjahomma on henkilökohtainen, Cederlöf sanoo ja kertoo, ettei ole ihminen, joka varsinaisesti haluaa olla esillä. Muttei kuitenkaan halua olla esteenä asioille, jotka ”tuppaavat tapahtumaan”.
Kaupungissa asuessaan Cederlöf kertoo romantisoineensa maalla asumista. Muutto oli pitkään vain kaukainen haave, kunnes Cederlöfin puoliso kerran mainitsi, että oli joskus katsonut maatiloja ”sillä silmällä”.
– Siitä tuli sellainen fiilis, että maalla asuminen voisi oikeasti olla jopa mahdollista. Ajatus jäi leijumaan ilmaan ja siitä se sitten lähti. Mä olin tässä kyllä se isompi agitaattori, Cederlöf virnistää.
Vanhempi poika oli alussa ajatusta vastaan ja kuittaili innostuneelle äidille jyväjemmarin elämästä, mutta ajan saatossa pojankin mieli muuttui. Aikuinen poika asuu nyt Nummelassa.
– Koko perhe viihtyy maalla hyvin ja kaikki tykkäävät eläimistä, Cederlöf sanoo.
Maalla asumisen tuomaa iloa nuori emäntä ei kuitenkaan osannut romantisoida niin paljoa kuin olisi ollut varaa.
– Luonnon läsnäolo ja vuodenajat ovat nyt elämässä tosi isossa roolissa. Pimeää se on täälläkin talvisin, mutta sitten kun on nättiä, niin olen melkein vihainen itselleni, etten toteuttanut tätä aiemmin. Ihmisen rakentama kaupunkilaisinfra on niin massiivista, että luonto jää siellä ihan kakkoseksi. Sen tajuaa vasta nyt, Cederlöf sanoo.
Oletko sinäkin 125 000:n Facebook-tykkääjän tavoin seurannut Antero-possun, Roki-vuohen tai Napero-nimisen aasin elämää? Nauranut lapinlehmien Tildan ja Hemmon karkureissuille tai kyynelehtinyt kun vanha poliisihevonen Derkun sai eläkekodin Vihdistä?
Sosiaalisen median tuoma suosio yllätti Cederlöfin, joka toteaa, ettei ollut asettanut mitään agendaa tai tavoitetta sometileilleen.
– Oli vain vilpitöntä halua kertoa, miten meillä maatilalla menee. Seuraajien määrä yllätti, Cederlöf sanoo.
Cederlöfin mukaan on helpompi luetella mitä eläimiä tilalta ei löydy. Tilalta löytyy ainakin hevosia, poneja, aaseja, vuohia, lampaita, nautoja, kaneja, kanoja, ankkoja, sikoja, koiria ja kissoja.
Byrokratiaakin riittää, sillä Cederlöf on ilmoittanut eläimiään kahdeksaan eri eläintenpitorekisteriin.
– Joskus se on vähän haastavaa, kun byrokratia ei ymmärrä, että meidän eläimemme ovat vain meitä varten, eivätkä ne ole tuotantoeläimiä tuotantomielessä, Cederlöf sanoo ja innostuu tarinoimaan lapinlehmistä, joita kuvailee sosiaalisiksi ja uteliaiksi.
– Olen yllättynyt, että miten sosiaalisia ja uteliaita. Lehmät ovat koko ajan menossa ja osallistuvat ihan kaikkeen. Jopa isännän auton öljynvaihtoon, Cederlöf nauraa.
Paluuta kaupunkiin tai esimerkiksi matkustelua Cederlöf ei tunnusta kaipaavansa.
– Olen tällainen omassa kehässä puuhastelija. Toki sitä kaipaa välillä tuulettumista, mutta ei ole tullut sellaista fiilistä, että haluaisin muuta.