Jatka lausetta -juttusarjassa tutut vihtiläiset ja karkkilalaiset paljastavat itsestään uusia asioita. Tällä kertaa vastausvuorossa Karkkilan kaupunginjohtaja Tuija Telén.
En olisi ikinä uskonut…että päädyn Karkkilan kaupunginjohtajaksi. Muutin pois Karkkilasta lukion ensimmäisen vuoden jälkeen, ja luulin kyllä tuolloin lähteneeni lopullisesti. Yhtälailla en olisi uskonut päätyväni kunnan virkahenkilöksi ollenkaan - vaan täällä sitä nyt ollaan, ja tämä on osoittautunut minulle unelmatyöksi. Elämä yllättää!
Olen virkeimmilläni…aamuvarhaisella. Olen aito aamuihminen ja usein herään todella aikaisin valmistelemaan päivän töitä. Nautin aamun hiljaisista omista hetkistäni ja auringonnoususta.
Olen loistava…nukkumaan. Työni on joskus varsin vaativaa myös ajallisesti ja päivät sekä viikot venyvät välillä hyvinkin pitkiksi. Palautumisessa minua auttaa kovasti erinomaiset unenlahjani, ja aikuistumisen myötä olen oppinut tätä taitoani suuresti arvostamaan. Olisi tietysti hienoa osata vaikka laulaa tai maalata, mutta vallan mainio lahjakkuuden laji se on tämäkin!
Suurin asia jonka olen oppinut elämäni aikana on…inhimillisyyden ja pehmeyden merkitys. Olemalla ymmärtävä ja hyväntahtoinen toisia ihmisiä kohtaan saa paljon aikaiseksi ja samalla jaettua hyvää ympärilleen.
Haluaisin matkustaa…uudestaan Italian Dolomiiteille. Olen matkustanut lapsesta asti paljon eri puolilla maailmaa, asunutkin jonkin verran ulkomailla ensin vanhempieni, ja myöhemmin muutaman jakson myös omien töideni johdosta. Olen päässyt näkemään runsaasti aivan ikimuistoisia paikkoja, mutta muutaman vuoden takainen kiipeily- ja vaellusmatka Italiaan Dolomiiteille yhdessä lasteni kanssa kaipaisi kyllä uusintaa.
Noloa myöntää, mutta…en keksi mitään, mitä olisi noloa myöntää. Kai sitä on tähän ikään mennessä tullut jo niin aikuiseksi, ettei monikaan asia enää nolota.
Haluaisin oppia…puhumaan paremmin arabiaa ja espanjaa, laulamaan, tapetoimaan, puutarhanhoitoa ja frisbee-golfia.
Kymmenen vuoden päästä olen…toivottavasti edes hieman parempi äiti, ystävä ja työkaveri kuin nyt. Hieman parempi ihminen. Ja jos vaikka hieman parempi laulamaan ja hoitamaan puutarhaa.
Kotini paras puoli on…vielä keksimättä. Muutin vuodenvaihteessa kerrostalosta omakotitaloon, ja olemme vielä aivan tutustumisemme alkuvaiheessa. Haaveeni puutarhanhoidosta liittyvät tähän, ja odotankin jo malttamattomana lumien sulamista. Toki lumityötkin ovat olleet mukavia, mutta tähän ensimmäiseen omakotiasujan talveen vähempikin olisi riittänyt.
Voisin syödä pelkästään…ihan kaikkea ja vaikka mitä. Olen kaikkiruokainen ja nautin kovasti erilaisten reseptien kokeilusta. Matkoilta paikalliset ruokamuistot ovat ihan parhaita, ja yritämmekin hakeutua reissuilla aina paikallisten erikoisuuksien ja tavallisuuksien äärelle.
Jännitän…nykyisin hyvin harvoin. Toki joskus elämässä on jännittäviä hetkiä, kun tapaan vaikkapa arvovaltaisia henkilöitä. Uskon, että kun teen parhaani, niin monestakin jännästä paikasta selviää.
Jos saisin yhden toiveen, toivoisin…luonnollisesti tässä maailman ajassa rauhaa. Ihmisille ymmärrystä ja inhimillisyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Perheelleni ja kaikille kanssakulkijoille terveyttä ja turvallisuutta.
Tunnen vastustamatonta halua…nopeuttaa kevään tuloa. En ole oikein hyvä talvi-ihminen ja yritän kaikilla pikkunikseillä saada lunta ja jäätä pihassani vähemmäksi. (Vinkkejä otetaan edelleen vastaan!)
Inhoan luonteessani sitä, että…olen joskus liian malttamaton. Onneksi tähänkin on ikä tuonut hiukan parannusta.
Hyvä ystävä on…kullanarvoinen, luotettava ja rehellinen peili. Minulle maailman paras ystävä on Maija.
Minut saa liikuttumaan...todella helposti! Lapseni nauravat minulle, kun esimerkiksi elokuvissa onnistun aina itkemään, siis oli sitten kyseessä oikea nyyhkyleffa tai vaikkapa komedia. Myös hyvät puheet ja tekstit käyvät tunteisiini. Törmään myös työssäni liikuttaviin hetkiin, kun näen vaikkapa, miten upeasti ja pyyteettömästi eri tahot ovat tehneet työtä rakkaan kotikaupunkini Karkkilan eteen.
Kun kukaan ei näe…tai varsinkaan kuule, laulan omaksi ilokseni. Olen erittäin huono laulamaan, mutta jos pääsen karaoke-paikkaan, niin minua ei valitettavasti pysty oikein estämään.
En voi sietää…No, nykyisin siedän kaikenlaista. Se, mitä on joskus kyllä vaikea sietää, on pahantahtoisuus ja joidenkin ihmisten epäluotettavuus.
Minulla on pakkomielle…pilkunviilaamiseen. Rakastan kieliä, ja olen joskus tehnyt työssänikin tekstintarkastuksia. Tämä on salainen paheeni (tai vähemmän salainen tämän jutun jälkeen), mutta saatan oikeasti lukea lehtiä punakynä kädessäni. Samalla toki yritän ylläpitää omaa kielitaitoani eli kyllä tässä on olevinaan hyvä tarkoitus takana.
Ihailen…Karkkilan upeaa luontoa ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia - ja aivan ennen kaikkea karkkilalaista yhteisöllisyyttä. Tämä on mahdottoman hieno kaupunki! Ihailen myös lapsiani ja sitä, miten upeita nuoria miehiä heistä onkaan tullut. Maailmassa on paljon ihailtavaa, ja minä olen kova ihailemaan, mutta tässä nyt nämä alkajaisiksi.
Jokaisen kannattaisi joskus lukea…valtuuston ja kaupunginhallituksen sekä viranhaltijoiden päätöspöytäkirjoja. Tämän sanon toki hymyillen, kuten myös kaiken muun edellä.