Nummelalainen Monica Paavilainen saa kiittää hengestään omaa aviomiestään.
– Näin totesi Töölön sairaalan lääkäri. Hengenlähtö oli kiinni viidestä minuutista.
Onneksi Jarne Paavilainen oli kotona viime lokakuun viimeisenä päivänä. Hän kuuli sisälle oudon äänen, meni ulos katsomaan ja löysi vaimonsa tajuttomana ja verissään.
– Upseerikoulutuksen saaneena hän osasi toimia. Hän käänsi minut kylkiasentoon, kaivoi kielen suusta ja sai hengitystiet auki. Kun vetäisin henkeä, hän tajusi etten ollutkaan kuollut. Otsani oli auki luuhun asti. Hän haki sisältä kännykän ja talouspaperia, joka avulla käänsi pudonneen otsanahkani. Sitten hän soitti 112:een.
Monica Paavilainen ripusti kausivaloja kotinsa pääsisäänkäynnin viereiseen katajaan – vei A-tikkaat kuistille ylettääkseen paremmin. Jalassa oli väljät saappaat. Monica nousi tikkaille, kurotti katajaan, putosi pää edellä asfalttiin ja terävään koristekivikkoon noin kahden metrin korkeudesta.
Tapaturmasta on kuusi kuukautta, ja Monica on edelleen sairauslomalla. Mikä on päällimmäinen ajatus nyt?
Hanki ensiaputaidot, edes jonkinlaiset. Pidä huolta omasta kunnostasi. Mieti hetki, ennen kuin nouset vaikkapa tikkaille tai katolle.
Monica Paavilainen
– Se että olen hengissä! Olen saanut mahdollisuuden jatkaa tätä elämää hyvän puolison ja perheen kanssa.
– En ole aiemminkaan elänyt mutku- ja sitku-elämää, mutta tapaturma pysäytti. En pidä elämää selviönä, vaan nautin joka päivästä, arkisista asioista, ystävistä ja liikunnasta. Olen onnellinen.
Kohtalokkaana lokakuun viimeisenä päivänä Monica tuli tajuihinsa ambulanssissa. Hän peukutti kuultuaan, että määränpäänä oli Töölön sairaala – se kertoi myös vammojen vakavuudesta.
Isku päähän aiheutti aivoverenvuodon. Pää kuvattiin heti ja todettiin: "Ei voida leikata, seurataan". Kuvauksia tehtiin päivittäin, kunnes vakava tilanne tasaantui.
Täysin vasenkätisen Monican vasen käsi murtui: värttinäluu meni pikku palasiksi. Kuuden päivän odotuksen jälkeen hän pääsi leikkaukseen. Se onnistui, mutta metallilevyt ja -ruuvit aiheuttivat kovat hermosäryt. Ne hävisivät toisessa leikkauksessa, jossa metallit poistettiin.
Kasvot vaurioituivat: silmänpohja, nenä ja leuka murtuivat. Toinen etuhammas meni ja toinenkin sai ison tällin.
– Näkyvimmät vammat ovat kasvoissa, mutta itseäni se ei haittaa, sen verran vuosia on takana, naurahtaa Monica, 61.
Hänellä on ollut Hiusateljé Monica Heiskari -parturi-kampaamo ja kauneushoitola Nummelan Linjaportissa vuodesta 1989.
– Hymy on ollut tavaramerkkini, mutta en murehdi, vaikkei se ole entinen. Voin keskittyä siihen miltä minusta tuntuu, ei siihen miltä näytän!
Aivopolilla, leukapolilla ja muissa Hus-toimipisteissä on ihmetelty Monica Paavilaisen nopeaa toipumista. Se lienee hyvän peruskunnon ansiota: hän on aktiivinen kuntouimari, käy salilla ja lenkillä.
Monica kannustaakin kaiken ikäisiä ja kuntoisia liikkumaan.
– Jokaisen velvollisuus on pyrkiä pitämään omasta fyysisestä kunnosta niin hyvää huolta, että pärjää jos tulee leikkaus tai vakava sairaus. Ei ole varaa olla sohvaperuna!