Pieni mutta tarkkarajainen sateenkaari kimaltaa joen yllä. Pärskeet yltävät kasvoille. Valkoiset vaahtopäät vuorottelevat kirkkaanruskean veden kanssa. Kohina on niin kova, ettei muita ääniä kuulu.
Myllykoski Karkkilassa on oikeastaan vesiputous, sanoo retkeily-yhdistys Karkkilan Ladun varapuheenjohtaja Eevi Myllylahti. Hän nojaa sillan kaiteeseen ja katselee alhaalla pyörivää vettä.
Myllykoski on yksi viidestä koskesta, jotka osuvat hiljattain kunnostetun patikointireitin varrelle. Se on koskista hurjin, mutta omalla tavallaan vaikuttavia ovat toisetkin: Kivistönkoski, Karkkilankoski, Massakoski ja Pitkälänkoski.
Nyt huhtikuussa kosket kuohuvat kovasti. Lumet sulavat ja vettä on niin paljon, että rantapuut näyttävät kasvavan joesta. Syvää vettä on siinäkin paikassa, jossa yleensä pystyy kahlaamaan.
– Ovat nämä kesälläkin kuitenkin ihan koskennäköisiä, aina kuohuvia, Myllylahti hymyilee.
Hänestä onkin viehättävää se, miten vuodenajat vaikuttavat tunnelmaan Karkkilan Koskireitillä. Toisaalta tunnelmat vaihtelevat myös reitin varrella: urbaaniudesta siirrytään luonnon helmaan ja koskenjylystä edetään pienempään kohinaan.
Toisessa päässä reitti kulkee historiallisen Högforsin ruukkialueen läpi, ja reitin varrella onkin tarjolla myös erilaisia palveluita.
Karkkila on aarrearkku.
Reitin toisessa päässä sen sijaan ollaan luonnon keskellä. Pitkälänkoskella on retkeilijöitä varten laavu nuotiopaikkoineen.
– Metsän siimeksessä saa seurailla rauhallisesti lipuvaa jokea ja katsella pitkää koskea.
Karkkilan Latu on kunnostanut Koskireittiä yhdessä Karkkilan kaupungin kanssa. Yhdistys on järjestänyt reitille opasteet, yhdistänyt reitin jo olemassa olleet osat toisiinsa sekä rakentanut vajaan kilometrin mittaista polkuosuutta hartiavoimin.
– Se oli kovaa hommaa mutaisessa ja ryteikköisessä maastossa. Sinne ei päässyt kuin kottikärryillä. Niillä roudattiin soraa monet sunnuntaipäivät, Myllylahti hymähtää. Hänestä työ kuitenkin kannatti: – Aiemmin ei joenvartta päässyt kulkemaan. Saimme aikaiseksi jotain konkreettista ja iloa tuovaa.
Myllylahti sanoo reittiä tehdessään ymmärtäneensä hyvin sen, että tavallisetkin ihmiset voivat edistää oman elinympäristönsä viihtyisyyttä.
Polkua yhdistyksen aktiivit tekivät parin kesän ajan, ja nyt se alkaa olla tältä osin valmis. Myllylahti sanoo, että suunnitelmissa on joskus tulevaisuudessa jatkaa polku ympyräreitiksi.
– Ajatus on, että reittiä jatkettaisiin ja saataisiin mukaan vielä kuudes koski, Maijalankoski.
Tällaisenaan Karkkilan Koskireitillä on pituutta nelisen kilometriä.
Eevi Myllylahti on itse muuttanut Karkkilaan kymmenen vuotta sitten asuttuaan sitä ennen ympäri läntistä Uuttamaata. Karkkilaan hän tuli huvikseen asuntonäyttöön: – Lähdettiin ihan vain sunnuntaiajelulle. Äkkiä oltiinkin muuttamassa tavaroita.
Koska luonto ja metsät ovat Myllylahdelle tärkeitä, lähti hän kuusi vuotta sitten Karkkilan Ladun kokoukseen. Yhdistyksen toimintaa oltiin tuolloin käynnistelemässä uudelleen.
– Kaupunkilaiset ovat suhtautuneet tosi positiivisesti meidän tekemisiin ja kaupungilta on saatu paljon tukea.
Myllylahti sanoo, että yhdistyksen tarkoituksena on kehittää luontomatkailun mahdollisuuksia.
– Haluamme nostaa esille Karkkilan hienoja paikkoja. Karkkila on aarrearkku, joka ei heti paljasta parhaita paloja itsestään.
