Minä lapsena -juttusarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan.
Synnyin joulupäivänä 1997 Espoossa. Vihdin kirkonkylään muutimme pian syntymäni jälkeen. Lapsuuden perheeseeni kuului äiti ja isä. Lisäksi arkeamme ilostutti kaksi koiraamme, Moppi ja Rasseli.
Alakoulun ja yläkoulun kävin Vihdin Kirkonkylällä. Koulutaipaleeni alkoi Seimelästä, mutta heti toisella luokalle siirryimme Kotilaan. Kolmannesta luokasta alkaen opetus tapahtui jo Pappilanpellon koululla.
Olin lapsena todella ujo, rauhallinen ja kiltti, enkä tehnyt kolttosia. Pienestä pitäen minusta löytyi yrittäjähenkisyyttä. Myin sukulaisille maalattuja kiviä jo esikouluikäisenä, kun ymmärsin hyödyntää nimipäivilleni tulleet vieraat asiakkaina.
Alakouluikäisenä pidin ystäväni kanssa kesäkukkakauppaa. Koska olimme ystäväni kanssa molemmat ujoja, asiakkaina olivat vain omat vanhempamme ja sukulaiset. Toreille emme uskaltaneet lähteä.
Voimistelun pariin ajauduin kaverin mukana seitsemän vuotiaana. Tuolloin vanhempani veivät minut Vihti-Gymin joukkuevoimistelun harjoituksiin Nummelaan. En ajatellut, että siitä tulisi pitkäaikainen harrastukseni ja ensimmäisiin harjoituksiin lähdin hieman vastentahtoisesti. Tykästyin kuitenkin voimisteluun ja lopulta vietin koko lapsuuteni voimistelun parissa. Joukkuevoimistelu iski kovaa luihin ja ytimiin.
Kun oma voimistelujoukkueeni aikanaan lopetti yhteisen matkan, halusin silti olla osana voimistelua ja siirryin valmennuspuolelle. Urani joukkuevoimistelun valmentajana alkoi vuonna 2013, ja valmennan joukkueita vieläkin.. Ensimmäinen valmennettava joukkueeni oli Lilette.
Liikunta on ollut aina isona osana elämää ja olen viettänyt paljon vanhempieni kanssa liikkuen vapaa-ajalla. Se oli mielekästä puuhaa.
Lapsuudessani emme matkustelleet paljoakaan ulkomaille, satunnaisesti kylläkin. Usein vietimme viikonloppuja Pirkanmaalla isovanhemmillani. Talvisin kävimme lapissa laskettelemassa ja hiihtämässä.
Lapsuudesta on jäänyt mieleen kavereiden kanssa vietetty aika. Parhaat kaverini asuivat aivan naapurissa, joten heidän kanssaan tuli vietettyä paljon aikaa. Toisen kanssa olemme vieläkin päivittäin yhteydessä.
Paras lapsuusmuistoni linkittyy mummolaan, sillä mummo paistoi aina parhaimmat letut. Yleensä letut odottivat pöydässä saapuessamme mummolaan.