Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Tutustuin äitiini vasta näiden sota-ajan kirjeiden kautta" – Pirkko Koskenkylän 12:s kirja tapahtuu kokonaan Vihdissä

Vihtiläissyntyinen kirjailija Pirkko Koskenkylä sai yllättäen kesällä 2021 käsiinsä Kyllikki-äitinsä kirjoittaman paksun kirjenipun nuoruuden rakastetulleen ja kihlatulleen sotarintamalle. Nyt Tule käymään kanssani kahden -kirja on valmis ja ilmestyy 8. elokuuta.

– Kirja tapahtuu kokonaan Vihdissä, ja se keskittyy nuoren Kyllikin ja kotirintaman tuntemuksiin ja elämään sodan aikana.

Sota-aika ei ole ainoa teema kirjassa, vaan siinä myös tytär etsii äitiään, jota hän ei koskaan ehtinyt tuntea. Pirkko Koskenkylä oli alle 3-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli tapaturmaisesti vain 29-vuotiaana vuonna 1948.

– Hänen kuolemansa oli niin kipeä asia, että nuoresta vainajasta puhuminen oli läheisille vaikeaa. Ehkä sen vuoksi kukaan ei kertonut minullekaan juuri mitään äidistäni. Kirjepinkka on ainoa konkreettinen asia, mitä olen koskaan saanut äidistäni tietää.

– Koko elämäni olen häntä ikävöinyt ja kaivannut, mutta vasta tämän kirjoitustyön kautta opin tuntemaan häntä ja hänen ajatuksiaan. Valokuvan kauniista äidinkuvasta kasvoi kirjeiden myötä todellinen, voimakkaasti elänyt nuori nainen.

Maalaistytön elämää kotirintamalla – jalat savessa, pää pilvissä.

– Nyt vihdoin tiedän, millaisen äidin menetin. Sen vuoksi minun oli pakko kirjoittaa äitini tarina.

Koskenkylän mukaan 280-sivuista, mustavalkokuvitettua kirjaa voisi luonnehtia muistelmateokseksi.

– Se avautuu äitini kirjeiden ja omien vähäisten, minulle kerrottujen mielikuvien pohjalta. Koska äitini elämä jäi niin lyhyeksi, tytär on saanut ehkä elää hänenkin puolestaan.

Tule käymään kanssani kahden kuvaa yleisemminkin sota-ajan arkea ja toivottomuutta nuoren, rakastuneen naisen näkökulmasta. Se kertoo elämästä kotirintamalla, palavasta rakkaudesta ja sen tuskallisesta päättymisestä.

– Elämä ei paljon nuorelle maalaistytölle tarjonnut. Pitkät sodan päivät ja vuodet olivat yhtä työtä ja raatamista, yhtä kirjeiden kirjoittamista ja niiden odottamista, rakkaan lomien loputonta odotusta ja pettymyksiä kun ne eivät toteutuneetkaan, pelkoa toisen menettämisestä, alituisia sankarihautajaisia, puutetta ja haaveilua naimisiinmenosta, kuvaa Koskenkylä.

Vihdin Metsäkylässä asuneen äidin tyttönimi oli Kyllikki Mattila. Mentyään naimisiin vuonna 1945 hänestä tuli Kyllikki Harju. Hän syntyi syyskuussa 1919 ja kuoli lokakuussa 1948.

– Nuoruuden suhdetta seurannut avioliittokin toi ehkä enemmän murhetta kuin suurta onnea ystävien suuresti rakastaman Kyllikin elämään. Kirjoitustyön jälkeen minulle jäi arvoitukseksi, ehtikö äitini koskaan päästä henkisesti eroon tuosta ensimmäisestä rakkaudestaan, miettii Pirkko Koskenkylä.

Nyt on jälleen sota Euroopassa, ja taaskin asialla on sama idän karhu. 80 vuotta sitten riehuneen sodan ja tämän päivän käsittämättömän sodan aiheuttama tuska ja epätoivo ovat yhtä järkyttäviä.

– Tämän päivän sotaa eletään reaaliajassa, silloin kirjoitettiin kirjeitä.