Polttoaineen hinnat ovat jo pidemmän aikaa pysyneet korkealla. Vihdin Uutiset kysyi kesäkuussa verkkokyselyssä, miten kohonneet polttoaineen hinnat ovat vaikuttaneet vihtiläisten arkeen. Kyselyyn tuli 85 vastausta.
Valtaosa, eli 62 prosenttia vastanneista kertoi vähentäneensä autoilua hinnan nousun vuoksi.
– Olemme karsineet kaikki ajot minimiin. Töihin on kuitenkin pakko ajaa autolla, joten muutakin kuluttamista on karsittu.
– Ajan vain pakolliset, tankkaan auton silloin kun hinta on alimmillaan.
Moni kertoo harkitsevansa nyt tarkkaan mihin autoilee. Useat vastaajat kertovat karsineensa ei-pakollisia vapaa-ajan matkoja ja vähentäneensä ystävien tapaamista.
– Kaikki vapaa-ajan ajot täytyy jättää tekemättä.
– Kavereiden näkeminen jää harvemmalle ja turhat ajelut pois. Tottakai tilillä vähemmän rahaa kun bensa niin kallista.
– Kotoa ei tule enää lähdettyä harrastuksiin tai tapaamaan ystäviä. Autolla ajaa vain pakolliset matkat. Kun julkista liikennettä ei ole, auto on välttämätön, jolloin bensaan kuluu nykyään paljon rahaa.
– Nykyään tulee vähemmän nähtyä ystäviä, vanhempia ja käytyä harrastuksissa, koska julkinen liikenne ei riittävästi kata näitä. Ehkä tästä täytyy seuraavaksi muuttaa kaupunkiin ja hankkia kaikkien rakastama polkupyörä.
– Yksinasuva, eläkeikäinen anoppini ei aja enää omalla autolla, eikä liiku enää missään. Linnoittautunut kotiinsa.
– Kavereiden näkeminen jää harvemmalle ja turhat ajelut pois.
Lukuisissa vastauksissa nostettiin esille, että kallistunut polttoaineen hinta vaikuttaa merkittävästi pienipalkkaisten työntekijöiden arkeen.
– Työssä käynti rupeaa tuntumaan kannattamattomalta. Kaikki elämisen kulut on noussut, mutta palkka ei, jotenkin pitäisi perheen elää.
– Nyt ei kannata ottaa vastaan ollenkaan mitään pienipalkkaista työtä, kun töihin kulkeminen on niin kallista. Ihan saman verran, tai jopa enemmän jää käteen, kun on työttömyyskorvauksella kotona ja autokaan ei kulu.
– No töissä käyminen alkaa tuntua turhalta kun pitää ajaa joka päivä 110 kilometriä. Ei jää palkasta omaan käteen enää melkein mitään.
– Joutuu kohta työt lopettamaan, kun ei ole varaa käydä töissä.
– Kouluun on ajettava 50 kilometriä suunta. Työttömyysetuudella opiskelen, ei paljon muuhun jää kun lapsiakin on.
– Töissä on pakko käydä. Työmatkat sellaiset, että julkiset eivät kulje. Pakko käyttää ja pieni palkka. Ei naurata.
– Työssäkäynnin kannattavuus on vaakalaudalla (työmatka 126 kilometriä edestakaisin päivittäin). Joudun ehkä irtisanoutumaan.
– Olen miettinyt, että joudunko pian lopettamaan työt Espoossa, koska polttoainekustannukset tekevät siitä kannattamatonta.
Muutama yrittäjä kertoo joutuvansa pohtimaan nyt tarkemmin, mitä työtilaisuuksia kannattaa ottaa vastaan.
– Teen toiminimellä töitä ja olen joutunut jo valikoimaan, että ei voi ottaa muutaman tunnin keikkoja.
Moni sanoo lisänneensä pyöräilyä ja pohtivansa tarkemmin omaa ajotapaansa.
– Kiinnitän huomiota miten ajan, siis pyrin ajamaan mahdollisimman pienellä polttoaineen kulutuksella. Ajan kuorma-autojen perässä en ohittele enkä turhia kiihdyttele.