Esineet ovat nummelalaisen Reijo Vikmanin yksityiskokoelmasta: " Keräilyviettini on kova. Kaikki alkoi olympialasista vuonna 1960."
Helsingin kesäolympialaisista on 70 vuotta. Vuoden 1952 olympialaisiin liittyviä esineitä ja tavaroita on esillä Vihdin pääkirjastossa Nummelassa 29.7. asti. Esineet ovat nummelalaisen Reijo Vikmanin, 72, yksityiskokoelmasta.
Nummelan kirjaston käytävää reunustaa 36 lasivitriiniä, joissa on esillä yli sata kiinnostavaa esinettä, joita Vikman on keräillyt lähes koko elämänsä.
– Keräilyviettini on kova. Kaikki alkoi olympialasista, jonka sain lahjoituksena 60-luvulla. Viimeisin hankintani on olympiatarjotin.
– 90-luvulla olen ostanut paljon esineitä kirpputoreilta. Kirpputoritoiminta alkoi tuolloin ja ihmiset toivat paljon kaikenlaista tavaraa myyntiin kirppiksille, koska Suomi oli rajun laman kourissa, Reijo Vikman kertoo.
Reijo Vikmanille vitriineissä on monta tärkeää esineitä. Yksi on kuitenkin ylitse muiden:
– Olympialaisten nalle, joka pitelee olympiarenkaita. Minun nalleni lisäksi näitä vuoden 1940 olympianalleja on urheilumuseossa kaksi kappaletta.
– Tokion piti järjestää vuoden 1940 kesäolympialaiset. Se joutui perumaan kisat sodankäynnin vuoksi. Tokion korvasi Helsinki, mutta sekin joutui luopumaan kisoista samasta syystä. Kummallisia olivat vuoden 1940 olympiakiemurat. Vuoden 1948 kesäolympialaiset pidettiin Lontoossa ja vuoden 1952 Helsingissä.
Monien kiinnostavien esineiden joukossa on muun muassa kaksi Hellaksen valmistamaa kultamitali-suklaata. Suklaasta tehtyjä kultamitaleja myydään tällä hetkellä noin 500 euron kappalehintaan.
Nummelakin oli merkityksellisessä roolissa vuoden 1952 olympialaisissa. Nummelan osuudesta olympialaisten viestinnässä kerrotaan paksussa tietokirjassa, joka on olympialaisten järjestelytoimikunnan virallinen kertomus. Kirjassa on maininta miten Nummelan radioasema Nummenkylässä turvasi valtamerten takaisten puhelähetysten toimivuuden.
Suomi oli vuoden 1952 kesäolympialaisten aikaan köyhä maa ja sponsoreita kaivattiin kisoihin. Kisojen yhteydessä myytiin monenlaisia tuotteita olympiaetiketeillä varustettuna.
– Silloin valmistettiin myyntiin myös olympiatuotteita, joissa ei ollut olympiarenkaita. Näin vältettiin korkeat maksut renkaiden käytöstä, Reijo Vikman valottaa.
Kesäolympialaisten aikaan alkoi myös Coca-Colan myynti. Helsingissä oli Ranskasta lainassa kaksi autoa, joista virvoitusjuomaa myytiin.
– Myyntituotto meni sotiemme veteraanien hyväksi. Avustukset sotaveteraaneille olivat erityisen tärkeitä tuohon aikaan, Vikman toteaa.
Vikmanin mainitsema kova keräilyvietti pitää paikkansa, sillä hän keräilee lisäksi postimerkkejä ja vanhoja autoja:
– Ykkösharrastus on vanhat autot. Minulla on 10 Fiat-Abarth -merkkistä autoa Ne olivat 7 vuotta Vaasan automuseossa. Julisteita autoista on noin 150 kappaletta. Kakkosharrastus on postimerkkien keräily. Postimerkkejä löytyy kokoelmasta noin 1 500 kappaletta. Merkkejä on lähes kaikista maista ainakin yksi. Kesäolympialaiset ovat sijalla kolme.