Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Arvio | Vihdin Teatterin Diivat tarjoilee kutkuttavia hetkiä – Taustalla syvempiä merkityksiä

Antti Taipaleen raikas ohjaus antaa aikaa ajatella ja näyttelijöille rauhaa näytellä. Näytelmässä Fenix-linnut nousevat tuhkasta syntyen uudelleen.

Diivat sai ensi-iltansa Vihdin Teatterin kesäteatterissa lauantaina 9.7. Diivat ei ole kesäteatteria aivan perinteisemmässä muodossa. Näytelmä poikkeaa Vihdin Teatterin aikaisempien vuosien kesänäytelmistä. Nyt ei rymistellä maalaiskomedian viitekehyksessä vaikka näytelmä tarjoileekin reilun kahden tunnin aikana runsaasti naurua ja kutkuttavia hetkiä. Taustalla on mahdollisuus nähdä syvempiä merkityksiä.

Otalampelaisen teatteriammattilaisen Antti Taipaleen raikas esikoisohjaus antaa katsojalle aikaa ajatella ja näyttelijöille rauhaa näytellä. Ohjaaja luottaa, että näyttelijöiden toiminta näyttämöllä kiinnostaa vaikka he sitten siirtäisivät lavasteita paikasta toiseen. Lavastevaihdot tehdäänkin näkyvillä kaikessa rauhassa piilottelematta.

Kimaltelevaan herkkukääreeseen paketoitu Diivat pallottelee sukupuolirooleja mielenkiintoisella tavalla rikkoen stereotypioita. Antti Taipale kertoo näytelmän kysyvän muun muassa: millä tavalla minun kuuluu maailmassa olla? Mikä on soveliasta? Millaisia viestejä oletettu sukupuoleni viestittää? Näytelmässä roolihenkilöt nousevat tuhkasta kuin Fenix-linnut syntyen uudelleen.

Näytelmän päärooleja esittävät Kari Sohlberg ja Tommi Muhli. Leo ja Jack ovat huono-onnisia näyttelijöitä, jotka muuntautuvat ”Maxineksi” ja ”Stephanieksi” saapuen Yorkin pikkukaupunkiin suurperinnön toivossa. Näyttelijät vaihtavat rooleja miehestä naiseksi ja takaisin tiukkaan tahtiin.

Millä tavalla minun kuuluu maailmassa olla?

Molemmat tekevät aidot ja läsnä olevat roolityöt. Siinä missä Sohlbergin roolihenkilö johtaa perintöoperaatiota tiukoin ottein sotasuunnitelmassa pysyen, leijuu Muhlin roolihenkilö mukana juuri ja juuri kantavin keijunsiivin.

Muhli on sen verran uskottava naisen roolissa, että katsoja ihailee kateellisena hameiden alta paljastuvia säihkysääriä ja peruukin reunustamia sänkykamarisilmiä.

Näyttämöllä on kaikkiaan yhdeksän roolihenkilöä. Näyttelijäntyö on tasalaatuista eikä tyhjäkäyntiä ole.

Minna Snygg Megin roolissa tekee vivahteikasta ja hyvin ajoitettua näyttelijäntyötä intohimoisesti näyttelijäksi haluavana naisena. Snyggin vastakappaleena, tulevana aviomiehenä, pastori Duncanin roolissa Tommi Kuutsa on sopivasti kuivakka pastori, jolla on oma lehmä ojassa perinnön suhteen.

Kristiina Issakainen Florencena kuolee ja nousee kuolleista. Kunnes lopulta maallinen vaellus päättyy. Siihen mennessä perintösotku on jo ilahduttavasti ratkennut.

Peppi Saukkola Audreyna, Tauno Ahola Docina, Elina Eronen Butchina ja Maija Viljanmaa Frank-Hirvenä tekevät kaikki mainiot ja kokonaisuuteen hyvin istuvat roolit.

Taipaleen musiikkivalinnat tukevat mielenkiintoisesti näytelmän kohtauksia. Muun muassa Halleluja soi silloin, kun suuri oivalluksen lamppu syttyy. Phantom of the operan musiikkia kuullaan herkemmässä kohtauksessa.