Tapani Henttonen muutti Vesikansasta Nummelaan ja sai heti ensimmäisenä iltana pihalleen kaksi piikikästä vierasta. Henttonen nimesi siilit Simoksi ja Simoneksi – jälkimmäinen ranskalaisen ekstistentialistin ja kirjailijan Simone de Beauvoirin mukaan.
– De Beauvoir oli feministi, ja minusta Simone-siili on myös. Katselin, kun Simone heitti Simon syrjään ruokakupilta. Simo näytti hyvin hämmentyneeltä. Olen itseasiassa ajatellut, että Simone on intersektionaalinen feministi, Henttonen pohtii ja naurahtaa sitten löytävänsä siilien tarkkailusta usein yleishumanistisia sivujuonteita.
Henttonen haluaa korostaa, ettei ole biologi vaan luontoharrastaja. Ikuinen luontolapsi sekä pienten ja heikompien puolesta puhuja. Henttosella on terveydenhuollon koulutus ja pitkä kokemus hypnoterapiasta, vaikka varsinaisesta työstään hän onkin jäänyt jo eläkkeelle. Tai ainakin osittain – vanhat tutut asiakkaat ovat edelleen tervetulleita tapaamaan Henttosta.
– Velipoikani on metsäeläintieteen professori ja kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu myyrätutkija. Meillä on kyllä mielenkiintoisia keskusteluja, Henttonen kertoo.
Keskustelun aiheiksi nousevat usein biodiversiteetti ja lajikato, jotka kulkevat Henttosen mukaan käsi kädessä. Biodiversiteetillä tarkoitetaan biologisen elämän monimuotoisuutta. Lajikadossa Henttosta huolestuttaa sen kiihtyvä tahti.
– Vain jokunen vuosi sitten puhuttiin, että noin 10 prosenttia suomalaisista eläinlajeista on uhanalaisia. Nyt luku on jo 12 prosenttia. Luonnon monimuotoisuus kärsii ihmisen toimista, Henttonen valittelee ja johdattelee keskustelun toisen lempilapsensa eli politiikan pariin.
– Länsimaisen yhteiskunnan perisynti on tolkuton voitontavoittelu, tehokkuus ja luonnonvarojen riisto. Kärsijöitä riittää ja yksi niistä on esimerkiksi juuri pikkuinen siili, Henttonen sanoo huolestuneena.
Henttosella on dataa väitteensä tukena: siilien määrä on vähentynyt Suomessa nopeasti. Henttonen toteaa ihmisten asuinympäristöjen muuttuneen vanhojen liiterien ja latojen pihapiireistä elementtirakenteisiksi asumuksiksi, joissa pesäpaikkoja ei ole enää entiseen malliin tarjolla.
– On myös ihan umpihullua pitää nurmikot millimetrin pituisena ja käyttää vielä näitä siima- ja robottileikkureita, jotka koituvat monen siilin kohtaloksi. Siili kun ei kipitä lähestyvää leikkuria pakoon, vaan käpertyy vaaran uhatessa pieneksi palloksi, Henttonen selittää ja sanoo pitävänsä oman pihansa luonnonmukaisena.
– Pitkästä nurmikosta kiittävät myös pölyttäjät, Henttonen sanoo.
Siilit kärsivät myös ilmastonmuutoksesta ja sen myötä koko ajan lämpenevistä talvista. Myös hyönteismyrkyt ovat ongelma, sillä hyönteisiä syövän eläimen maksa on kovilla, kun ravinnon mukana myrkyt kulkeutuvat siilin elimistöön.
Simolle ja Simonelle Henttonen tarjoilee vettä ja kissan märkäruokaa ja muistuttaa, että ruokailuympäristö tulee pitää puhtaana, sillä siilit levittävät tauteja, kuten esimerkiksi salmonellaa. Vesi on vaihdettava niin usein kuin mahdollista.
– Yleensä otan kupit päiväksi pois, sillä siili nukkuu päivät, Henttonen sanoo ja lisää sitten, että siilien auttaminen on osa omaa ihmisyyttä. – Yritän aina auttaa pienempiä – niin ihmisiä kuin eläimiäkin.