Kasvun ihme säväyttää vuosi vuoden jälkeen – Kotkaniemen tutkimusasemalla Ojakkalassa on paneuduttu viljelyn lannoitteiden tutkimukseen jo yli 60 vuotta

Laajat pellot ja niiden välissä kulkeva hiekkatie johdattelevat perinteisen maalaiskartanon pihapiiriin. Siellä täällä keskellä peltoja pilkistää erikokoisia kylttejä ja tuulessa lepattavia linnunpelättejä. Ollaan Yara Kotkaniemen tutkimusasemalla Vihdin Ojakkalassa.

Kotkaniemen tutkimusasemalla on paneuduttu viljelyssä käytettävien lannoitteiden tutkimukseen jo 61 vuoden ajan. Aseman 60-vuotista taivalta tosin päästiin juhlistamaan yhteistyökumppaneiden ja muiden kutsuvieraiden kesken vasta äskettäin – koronan takia, kuinkas muutenkaan.

Kotkaniemen tilan tarina tutkimusasemana alkoi vuonna 1961, jolloin tilan hankki omistukseensa suomalainen lannoiteyhtiö Rikkihappo Oy. Siitä saakka Kotkaniemi on toiminut koetilana suomalaisten viljelykasvien ravinnesuosituksia varten sekä koulutuskeskuksena henkilöstölle ja sidosryhmille.

Vuodesta 2008 Kotkaniemi on toiminut osana kansainvälisen lannoiteyhtiön Yaran tutkimusorganisaatiota. Tutkimusaseman esimies Juha Liespuu on työskennellyt Kotkaniemessä hieman yli 20 vuoden ajan. Tutkimuksen painopisteet ovat niin aseman historian kuin hänen omien työvuosiensa aikana vaihtuneet, mutta vuoden kulku on pysynyt ennallaan.

– Keväällä kylvämme kenttäkokeet ja kesällä teemme paljon kokeita ja havainnointeja. Syksyllä puimme ja teemme analyysit sadosta, hän kertoo.

Uutta tietoa käytetään lannoitussuosituksissa. Kotkaniemessä on peltoalaa 90 hehtaaria, joka on jaettu koeruutuihin. Tällä hetkellä käynnissä on 50 kenttäkoetta viljoilla, nurmella ja öljykasveilla, mikä tarkoittaa yhteensä 3 000:a koeruutua. Yhteistyö paikallisten viljelijöiden kanssa on tärkeää, ja osa kokeista tehdään vihtiläisten viljelijöiden pelloilla. Muita yhteistyötahoja ovat toiset tutkimuslaitokset ja ruokaketjun toimijat.

– Vuosittain meillä käy lähes 2 000 vierailijaa, joista huomattava osa ulkomailta, kertoo Liespuu.

Tänä päivänä yksi tärkeistä tutkimusalueista on Liespuun mukaan typen hyötysuhteiden parantaminen, mikä on oleellinen osa kestävää viljelyä. Kokonaisuus on laaja, ja siihen liittyy digitaalisten työkalujen kehittämistä paikallisiin oloihin, lannoitusstrategioiden kehittämistä ja tasapainoista kasvinravitsemusta.

Liespuu kertoo, että yksi viime vuosien uusista asioista on sensoritekniikan tulo mukaan koetoimintaan. Ylipäänsä erilaiset mittaukset ja analyysit ovat lisääntyneet huomattavasti hänen työuransa aikana.

– Tänä päivänä fokus on yhä enemmän myös maaperässä ja siinä, mikä vaikutus eri lannoitusratkaisuilla on maaperän viljavuuteen.

Kotkanniemessä tehdään myös pitkäkestoisia kenttäkokeita esimerkiksi fosforilla ja kaliumilla. Liespuun mukaan pitkäaikaiset kokeet ovat tärkeitä, koska niistä saadaan tietoa toimenpiteiden satovaikutuksista ja vaikutuksesta maaperän viljavuuteen pitkältä ajanjaksolta. Tärkeä osa tutkimusta tänä päivänä on myös orgaanisten kierrätyslannoitteiden kehitystyö ja niiden käyttöön liittyvän agronomisen tiedon tuottaminen.

Ylipäätään Liespuun mukaan on tärkeää, että kasvinravitsemustutkimusta tehdään myös täällä Suomen oloissa.

– Tutkimus on tärkeää, koska pohjoinen kasvukausi on omanlaisensa, lyhyt ja hektinen.

Alkukasvukausi oli Liespuun mukaan varsin suotuisa viljojen kasvulle.

– Mutta sitten juhannuksen jälkeinen helle ja kuiva jakso leikkasi jonkin verran satoa. Heinäkuun sateet korjasi tilannetta jonkin verran ja jyvät ovat täyttyneet hyvin. Tänä vuonna saadaan ihan hyviä satoja, mutta ei huippuja, hän kuvailee.

Oman työnsä parhaan asian Liespuu nimeää sen kummemmin miettimättä.

– Keväisen peltomaan tuoksu ja kasvun ihmeen seuraaminen kasvukaudella. Sekä lukuisat vierasryhmät. Ne säväyttävät vuosi vuoden jälkeen.