Minä lapsena -juttusarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan.
Synnyin vuonna 1984 helmi- ja maaliskuun taitteessa Luumäellä tai tarkemmin Lappeenrannan keskussairaalassa. Kotipaikka on Luumäellä, Heimalan kylässä. Perheeseeni kuului äiti, isä ja kaksi vanhempaa sisarusta, sekä toki koiria, kissoja, lehmiä, pääskysiä ja monia muita luonnon eläimiä. Minulle luonto ja eläimet ovat olleet aina suuri ihmetyksen aihe ja olen eläinten kautta ymmärtänyt maailmasta paljon. Lehmien kanssa vietin kesäisin aikaa pellolla, varsinkin lempilehmäni Erikan kanssa.
Peruskoulun kävin Luumäen ala- ja yläasteella. Kävin Pohjois-Kymen musiikkiopistoa ja soitin pianoa pääaineena noin kuuden vuoden ajan sekä kävin teoria- ja säveltapailutunneilla.
Lapsena olin nauravainen ja iloinen, tykkäsin olla eläinten kanssa tekemisissä. Ihmettelin elämää ja järjestin vieraille esityksiä. Pääsin käymään teattereissa ja kiersin siskoni miehen bändin kanssa silloin tällöin keikkalavoilla; musiikki ja värivalot tulivat tutuiksi. Äitini kanssa kiersin postiautolla ympäri pitäjää ja hauskuutin syrjäkylillä olevia vanhuksia postireissuilla.
Olin kiinnostunut astrologiasta jo pienestä pitäen. Luin äitini astrologisia opuksia ja opin niiden kautta katsomaan maailmaa hieman eri vinkkelistä. Leikin eläinten kanssa, soitin pianoa ja elin omassa mielikuvitusmaailmassani. Osasin jossain vaiheessa yhden Uuden Iloisen Teatterin revyyn ulkoa, kun nauhoitin sen VHS-kasetille uutena vuotena ja kelasin sitä ees taas telkkarista.
Järjestin 4H-kerhossa discoja ja tilasin Saksasta värivalot, savukoneen ja äänentoistolaitteet. Pidin myös kokkikerhoa, koska olin yläasteella hyvä kotitaloudessa. Työskentelin myös myyjänä kenkäkaupassa, matkahuollossa ja vr-lipunmyynnissä, jotka sijaitsivat kaikki samassa kenkäkaupan liikkeessä.
Lapsuuteni oli maaseudulla ja täynnä maatalon arkea, joka on auttanut itseäni olemaan itsenäinen ja toimimaan itsenäisesti. Olin paljon yksin, kun ikäisiäni kavereita ei ollut samalla kylällä paljoakaan, mutta eläimet ja mielikuvitusmaailma olivat kanssani.
Muistan, kun ekalle luokalle lähtiessä piti selvittää, milloin taksi tulee hakemaan. Soitin kunnantalolle sille henkilölle, joka taksikyydeistä vastasi ja sain tiedon. Myös muut asiat tuli hoidettua itse.
Toisaalta olin myös kovin ujo silloin, kun vieraita ihmisiä tuli kyläilemään. Mutta naapureille saatoin mennä vain ovesta sisään moikkaamaan. Kerran kaadoin pellillisen pullia, kun olin kyläilemässä naapurin Leenan luona ja hän oli juuri leipomassa – sain sen erän kotiinviemiseksi.