Minä lapsena -juttusarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan.
Synnyin Lohjan vanhassa sairaalassa 30.11.1969. Perheeseeni kuului isän ja äidin lisäksi 7 ja 14 vuotta nuoremmat pikkusiskot.
Alakoulun ensimmäiset kolme luokkaa kävin silloisessa Kuoppanummen viipalekoulussa. Alakoulun 4–6 luokat kävin ns. Kivikoulussa Nummelaan keskustassa. Isäni on käynyt koulua samassa rakennuksessa aikoinaan. Luokat 7–9 käytiin sitten silloisella yläasteella nykyisessä Harjun koulussa. Tuosta rakennuksesta on enää jäljellä vain liikuntasali.
Lapsesta saakka olen ollut melko itsenäinen ja omatoiminen. Olin myös kova matkustamaan Lohjalle äidinäidin luokse tai Helsinkiin äidin siskon ja hänen miehensä luokse. Minä olin aina valmis lähtemään matkaan, jos joku vain keksi pyytää. Ostettiin ihan oma matkalaukkukin, johon mahtui tyynyn ja tutin lisäksi vähän vaihtovaatteita. Omasta mielestäni olisin pärjännyt pelkällä tyynyllä ja tutilla, kunhan äiti ei vain tule mukaan. Vietin myös aikaa Haapakylässä, jossa isän vanhemmat sekä isänisän vanhemmat asuivat.
Kotitaloa vastapäätä olleelle "pellolle" oli joku pystyttänyt puiset jalkapallomaalit. Pelattiin siellä kavereiden kanssa jalkapalloa ja pesäpalloa kesäisin. Pesäpalloon riitti tennispallo, itse tehty puinen maila ja syöttölaudaksi vanha liikennemerkki. Mistä lie sekin löytynyt. Kesällä käytiin myös usein uimassa, kun järvi sattui olemaan ihan kävelymatkan päässä. Toisinaan kävimme jopa useaan kertaan päivässä. Talvisin pelattiin jonkin sorttista jääpallon ja lätkän yhdistelmää kotitalon edessä kulkevalla tiellä.
Olin myös hiukan huimapäinen. Lempiharrastuksiani oli kiipeillä puissa ja mahdollisimman korkealle, käytännössä lähes latvaan asti. Lähistöllä oli myös autiotalo ja navetta, joissa seikkailtiin. Naapurin takapihalla oli pingispöytä. Se oli myös ahkerassa käytössä ja aikaa saattoi kulua monta tuntia pingistä pelatessa.
Isänisä ja äidin siskon mies olivat molemmat kuorma-autoilijoita. Mieleen on jäänyt se, kun olin usein heidän mukanaan ajossa.
Minulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus. Ei ehkä pitäisi kertoa, mutta olen jäänyt päästäni jumiin rappukäytävän kaiteiden pinnojen väliin.