Jussi Roms kertoo Vihdin kirkon tarinaa juhlamessun jälkeen kirkossa sunnuntaina 2. lokakuuta.
– Vihdin kirkko paloi kahdesti, joten se rakennettiin kolme kertaa sadan vuoden aikana. Se oli iso rasite paikallisyhteisölle! Kirkkoon on pantu aikaa, energiaa ja varallisuutta. Se on vaatinut tuon ajan ihmisilta valtavan työpanoksen, mitä on kunnioitettava, sanoo Jussi Roms.
Hän kertoo Vihdin kirkon tarinaa 250-vuotisjuhlamessun jälkeen kirkossa sunnuntaina 2. lokakuuta.
Vihtiläinen Roms on harrastanut kotiseutuasioita ja nuorempana kirjoittanut Vihdin paikallishistorioita. Hän työskentelee Kirkkonummen Veikkolan yhtenäiskoulun rehtorina.
Pyhän Birgitan keskiaikainen harmaakivikirkko on raunioina kirkonkylässä. Rauniokirkko on muinaismuisto ja nähtävyys.
– Kivikirkko oli pieni ja huonolla maapohjalla. Kirkkoa korjattiin monta kertaa. Jo 1700-luvun puolivälissä päätettiin rakentaa uusi kirkko. Paikaksi valikoitui rakennettavuudeltaan parempi Hartanmäki.
Palovakuutukseen laitettiin rahaa vasta kahden tulipalon jälkeen.
– Kirkon suunnittelu, rahoittaminen ja rakentaminen oli iso prosessi. Ei se onnistunut pelkän paikallisyhteisön voimin. Tarvittiin valtion ja keräysten tukea, Roms muistuttaa.
Uusi kirkko valmistui 1772 Myyrin ja Liukkaan tilojen maille. Se nimettiin Kustaan kirkoksi hallitsijan mukaan. Kivikirkko kuitenkin säilyi hautakirkkona Vanhankirkonniemessä. Pyhän Birgitan kirkkoon oli ajan tavan mukana haudattu arvohenkilöt lattian alle, muut kirkon ympärille.
– Hautausmaat ovat mielenkiintoisia paikallishistorian kannalta, sanoo Roms.
Kustaan kirkon lattian alle ei tiedetä vainajia haudatun, mutta kirkonmäelle tehtiin hautausmaa. Kun se kävi pieneksi, avattiin isompi hautausmaa Irjalannummelle vuonna 1890.
1700-luvun Vihti oli vielä puhdasta sääty-yhteiskuntaa.
– Kun uusi kirkko valmistui, riideltiin istumapaikoista. Istumajärjestys kirkossa määritteli kuka on kukin: oletko Olkkalan Ekestubbe tai Vanjärven Linder...
– Iso muutos ihmisten oikeuksissa on tapahtunut tuolta 1700-luvun lopusta 1900-luvun alkuun, miettii Roms.
Sosiaalihistorian kannalta kirkon rakentamisvaiheet olivat Vihdin pitäjän keskeistä sosiaalista toimintaa.
– Rakentaminen, kahden palon jälkeiset rakentamiset, 1920-luvun remontti... On mielenkiintoista, ketkä olivat mukana erilaisissa rakentamisvastuissa. Se kertoo yhteiskunnallisesta muutoksesta. Aateliston merkitys väheni, ja 1800-luvulla Vihti muuttui talonpoikaisen yläluokan, rusthollareiden pitäjäksi. Merkkimiehet olivat tätä porukkaa.
Yhteiskunnalliset muutokset ovat näkyneet Vihdin kirkon ulkoasussakin. Nykyasu jäljittelee ensimmäisen palon jälkeisiä Carlo Bassin piirustuksia. Näkyvin muutos on tapahtunut tornissa. Se oli uusgoottilainen, vähän ortodoksikirkon sipulia muistuttavine suippoine kupoleineen 1840-luvun lopusta 1920-luvun loppuun.
– Tyypillistä 1920-luvun klassismia oli, että haluttiin muuttaa koristeelliseksi ja venäläiseksi koetut tyylit pelkistetymmäksi ja hillitymmäksi, minkä myös katsottiin sopivan hyvin luterilaisuuteen. 1820-luvun asun mukainen mukailu 1920-luvun muutoksissa sopi tähän hyvin, Jussi Roms toteaa