Olen vieraillut messuissa eri puolilla maailmaa. ”Saisipa tällaista kokea Suomessakin”, olen joskus miettinyt. Nyt sai, yhdessä satojen muiden kanssa Vihdin kirkon 250-vuotismessussa.
Jorma Hannikaisen Rauhan maja -musiikkifantasia valmistui viime keväänä. Kamarikuorolla oli pari kuukautta aikaa harjoitella vaativa sävellys esityskuntoon. Tehtäväänsä taidolla heittäytyneet kuoro, solistit, orkesteri sekä urkurit Kaisa-Leena Hannikainen ja Elina Pikkuhookana tarjosivat kuulijoille kansainväliset mitat täyttävän musiikkikokemuksen.
Rauhan majan yhdeksän osaa punoutuivat saumattomasti messun vaiheisiin. Teosta ei vain kuunneltu, se vietettiin. Sen tekstinä on 500–700-luvulla eläneen tuntemattoman runoilijan hymniteksti, jossa säkeiden lomassa vuorottelevat kirkon vihkimisen muistopäivän messun raamatuntekstit.
”Jo keskiajalla tiedostettiin, että seurakunta rakentuu jäsenistään, elävistä kivistä. Vihdin seurakunnan tulevaisuushakkeessa painottui sama näkemys”, kuvailee säveltäjä Hannikainen.
Rauhan maja -teoksessa on ravintoa sekä musiikin syväymmärtäjälle että tavalliselle kuuntelijalle.
Teos kypsyi henkilökohtaisen surun ja Ukrainan sodan ahdistuksessa sekä kirkon 250-vuotisjuhlan odotuksessa. Kirkko elää ihmisten iloissa ja kivuissa. Se korostui myös Eino Ketolan kirjoittamassa juhlakuvaelmassa Saman taivaan alla.
Monet kuoroteokset on sävelletty tiettyyn tilanteeseen, usein tilaustyönä. Tämä perinne sai nyt arvokasta jatkoa Vihdin kirkossa, joka on kuin luotu musiikillisia elämyksiä varten, erityisesti kuoron, orkesterin ja urkujen yhteisesityksille.
Hannikaisen fantasiassa moderni sävelkieli nivoutuu lähestyttävään estetiikkaan ja lopussa keskiaikaiseen gregoriaaniseen kirkkolauluun. Teoksessa on ravintoa sekä musiikin syväymmärtäjälle että tavalliselle kuuntelijalle. Matkan varrella on voimakkaita nousuja ja ylimaallista irrottelua sekä välillä herkän hiljaisia mietiskelysuvantoja. Ja kaikkea tätä yhtä aikaa.
Inspiroiva musiikki nosti seurakunnan veisuun huimiin korkeuksiin. Harvoin kuulee niin haltioitunutta yhteislaulua kuin viime sunnuntain täydessä kirkossa.
Piispa Kaisamari Hintikka saarnasi siitä, että Jumalan valtakunnassa tärkeää ei ole suuruus vaan lasten kaltaisuus ja heikkous. Sitä Vihdin kirkko on todistanut historiansa saatossa.
Uskaltaako ennustaa, että ”uusi klassikko on syntynyt”? Ainakin aineksia siihen on. Ehkä Rauhan maja tulee soimaan monien kirkkojen suurissa vuosijuhlissa. Jumalanpalvelus kokonaisuudessaan on netissä bit.ly/vihdinkirkko250juhlamessu. Kannattaa kuunnella kuulokkeiden kanssa.
Kirjoittaja on vihtiläinen pappi ja yrittäjä, joka on läpi elämänsä harrastanut musiikkia.