Minä lapsena -sarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan.
Synnyin aurinkoisena maaliskuun sunnuntaina vuonna 1980 Helsingissä Naistenklinikalla. Kotimme sijaitsi Helsinginkatu 10, Kallion kaupunginosassa. Lapsuuden perheeseeni kuuluivat äiti Kirsti Mikkola, isä Juhani Mikkola, sekä pikkusiskoni vuonna 1982 syntynyt Satu Lehtimäki (os. Mikkola).
Alakoulun viidennen luokan puoliväliin saakka kävin Aleksis Kiven koulussa Helsingin Kalliossa ja vuonna 1992 alussa muutimme perheeni kanssa isämme suvun juurille Nummelaan, jossa kävin alakoulun, yläkoulun ja Lukion.
Lapsena olin ystävällinen, hymyilevä, empaattinen sekä muiden puolia pitävä. Jos jollain tuli itku lohdutin ja menin väliin, jos näin kiusaamista. Jo lapsena nautin aikuisten keskustelujen seuraamisesta ja niihin osallistumisesta. Nuorena sainkin tehtävän toimia luokkamme puheenjohtajana niin yläkoulussa, kuin lukiossakin. Rehellisyys on ollut minulle kasvuni kulmakivi ja on ensimmäinen luonteenvahvuuteni edelleen.
Rakastin jo päiväkodissa esiintymistä, laulamista, näyttelemistä ja tanssimista. Nautin, kun sain päiväkodissa kunnian olla Lucia-neito ja jakaa piparkakkuja kaikille. Viidennellä luokalla tein New Kids On The Block poikabändin biisiin koreografian, jonka esitimme kahden ystäväni kanssa koulun joulujuhlassa. Luistelu, uiminen ja judoharrastus koulunkäynnin lisäksi täyttivät pitkälti päiväni ala-asteella. Ylä-asteella harrastin diskotanssia, pesistä ja toimin rippikouluissa isosena. Olin sosiaalinen lapsi ja nuori, joten kavereiden kanssa leikkiminen ja hengailu oli minulle tärkeää.
Lapsuudestani on jäänyt mieleen erityisesti leikit ja pelleilyt pikkusiskoni kanssa sekä kaikki herkut, joita yhdessä sekä kavereidemme kanssa nautittiin. Äitini kanssa vietetystä ajasta muistan kiireettömät kesän uintiretket Helsingin Pihlajasaareen ja uimastadionille. Isäni kanssa muistoihin on jäänyt metsäretket ja erityisesti verkkokalastus Enäjärvellä. Kerran pelastimme vesitasokoneen lentäjän ja pidimme koneesta kiinni, ettei se uponnut järven pohjaan, ennen pelastajien saapumista.
Olen iloinen, että olen pitänyt kiinni valoisuudestani, innostuksestani ja lapsenomaisesta leikkimielisyydestäni. Olen aina halunnut ja valinnut tarkentaa katseeni hyviin asioihin, auttaa muita ja kannustaa toisia eteenpäin. Olen valmistunut luontolähtöiseksi työnohjaajaksi ja ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Olen kiitollinen, että pääsen toteuttamaan kaikkia jo lapsuudessa vahvistuneita luontaisia taipumuksiani yritykseni Positiivinen Potentiaali kautta ja kasvatus- ja ohjausalan ammatillisena opettajana.